Elämän eväitä

8.5.2016 Lassi Laamanen

Ihmisen voimavarat koostuvat eväistä, joita hänen reppuunsa on kertynyt elämän ajalta. Joidenkin repussa on viisautta, elämänmyönteisyyttä ja henkistä voimaa. Toisten repusta taas löytyy epävarmuutta, rikkinäisyyttä ja vihaa. Osa näistä eväistä on annettu meille ja osan olemme keränneet itse.

Reppumme tärkein sisältö kerätään jo varhaislapsuudessa, jolloin vanhempien kuuluisi pakata meille parhaan taitonsa mukaan eväät, jotka kantavat läpi elämän. Tätä seuraa lapsuus ja nuoruus, jolloin kohtaamme kaikki elämän haasteet kasvussamme itsenäisiksi ihmisiksi. Murrosiän jälkeen reppumme tärkeimmät tavarat alkavat olla pakattuna. Voimme toki myöhemminkin vielä järjestellä tavaroitamme poistamalla turhaa ja pakkaamalla tilalle parempaa. Koko sisältöä on kuitenkaan vaikea vaihtaa, joten on tärkeää millaiset eväät olemme saaneet mukaamme lapsuudesta.

Minulle seurakunta on ollut eväiden keräämisessä tärkeä paikka. Olen saanut kasvaa kodissa, jossa seurakunnalla on ollut suuri merkitys. Pienellä lapsella on uskomaton kyky koota tietoa ja rakentaa käsitystään maailmasta. Jos hän tässä vaiheessa saa tietoa ja kokemuksia rakastavasta Jumalasta, luovat ne vakaata pohjaa elämään. Koenkin saaneeni seurakunnasta hyvän pohjan maailmankatsomukselle ja arvoille, jotka kestävät kriittistä tarkastelua ja elämän tuomia vaikeuksia. Varhaisimmat seurakuntamuistoni liittyvät pyhäkouluun, jossa aloitin urani jo kaksivuotiaana. Myöhemmin vuoden kohokohdaksi nousivat kesäiset lastenleirit. Ikimuistoisia hetkiä olivat myös joulujuhlat ja muut erityiset tapahtumat, joissa me lapset saimme osallistua näytellen, soittaen ja laulaen.

Isänä mietin usein, että miten voisin auttaa omia lapsiani saamaan parhaat mahdolliset eväät elämäänsä. Tärkeimpänä asiana pidän kotia, jossa näkyy vanhempien rakkaus sekä toisiaan että lapsia kohtaan. Tämä on yksi suurista syistä, minkä vuoksi käymme säännöllisesti avioliittotapahtumissa. Kuulinkin kerran sivusta, kun yksi lapsistamme totesi, että "meidän perhe pysyy yhdessä koska me käydään avioliittoleireillä". Oli ihan hauska kuulla, että he ovat laskeneet luottamuksensa vanhempiensa lisäksi koko avioliittotyön varaan.

Oma kotiseurakuntamme on tärkeä paikka myös meidän perheellemme, jossa olemme yhdessä monenlaisessa toiminnassa ja vastuissa. Myös avioliittotyön leireistä on tullut koko perheemme yhteinen juttu. On ollut hienoa seurata millaisia elämän eväitä erityisesti kesäiset viikot Pieksämäen leireillä ovat lapsillemme antaneet. Pieksämäelle lähtö on lapsillemme vuoden odotettu kohokohta. Perheemme alaikäisen väestön keskuudessa syntyi varsinainen protestiaalto muutama vuosi sitten, kun heille selvisi, että kyseisen vuoden Pieksämäen leiri jää poikkeuksellisesti väliin.

Niinpä meidän perheemme matkaa ensi kesänä jälleen Pieksämäelle. Me vanhemmat järjestelemme viikon aikana omien reppujemme sisältöä ja autamme myös ryhmäläisiämme heidän eväidensä kanssa. Lapsemme taas pakkailevat omaa reppuaan elämän mittaista retkeään varten. Yksi todiste leirien merkityksistä lapsillemme on varmaankin se, että meillä ensimmäinen kesän leirille ilmoittautunut oli esikoisemme, joka pääsee leiriläisen sijasta jo lastenohjaajaksi. Muu perhe seuraa kyllä perässä!
 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
lassi
Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok