85 pistettä

14.2.2016 Lassi Laamanen

Nyt se on vihdoin arvioitu oikein arvosanalla ja oli jo aikakin. Johan tässä on papin aamenen jälkeen pian viidentoista vuoden ajan keskusteltu, halailtu, naurettu, itketty, rakasteltu, riidelty ja sovittu. Mutta epäselväksi on jäänyt, että millä arvosanalla tämä kaikki on onnistunut. Nyt on sekin huoli pois päiväjärjestyksestä nimittäin avioliittoni rakkausarvion virallinen tulos on 85/100.

Kyse on tietenkin kaikille mediaa seuraaville tutusta Elämä pelissä –parisuhdetestistä, jonka minäkin päätin tehdä ja tulos oli edellä mainittu. Olin aluksi kovin tyytyväinen pisteisiini. Olinhan vain 15:n pisteen päässä täydellisestä avioliitosta. Hukkaan ei siis ole valunut kaikki parisuhteen eteen tehty työ. Sitten koitti kuitenkin pari hämmentävämpää hetkeä. Suomalaisten keskiarvo 83 pistettä oli mielestäni yllättävän lähellä omaani. Hieman kilpailuhenkisenä ihmisenä sainkin seuraavaksi kylmää vettä tuuletuksilleni: "Ikäryhmäsi miesten keskimääräinen pistemäärä on 86."

Mitä ihmettä? Takanani on sentään 10 kappaletta viikon mittaisia avioliittoleirejä ja lukuisia pienempiä tapahtumia sekä osanottajana että vastuunkantajana. Ja kaiken tämän jälkeen pisteen tappio ikätovereilleni. Kyllä minulle olisi kelvannut murskavoiton sijasta myös reilu voitto, mutta tämä ei ollut reilua.

Hengittelin hetken syvään ja palasin testin tuloksiin. Niissä oli kokonaispisteiden lisäksi arvioita myös eri osa-alueista. Tarkempi silmäily toi lohdutusta tappion hetkelle. Testiin oli laadittu melko laaja kokonaisuus kysymyksiä, jotka mittasivat kokemuksia ja tunnetiloja mutta myös suhteen tunteista riippumatonta perustaa. Peruspalikat näyttivät olevan kunnossa ja luottamuksesta tuli jopa 100/100. Tunnepuolella olin sitten ottanut vähän takkiin. Vastaushetken mielentila vaikuttanee jonkin verran tuloksiin. Rauhallinen hetki kahdestaan teekuppien äärellä olisi voinut doupata vastauksiani paremmin kuin ilta lasten taksikuskina ja sen jälkeinen olohuoneen yleishälinä.

Tätä seuraavaa voi tulkita huonon häviäjän tilityksenä, mutta sanon sen kuitenkin. Päätin vastata siten, että en laita mitään arviotani maksimiin, jos pystyn keksimään kysytyssä asiassa parantamisen varaa. Ilman avioliittoleirejä olisin laittanut erityisesti itsestäni, asenteestani ja käyttäytymisestäni parempia arvioita. Leirit ovat opettaneet nöyryyttä ja auttaneet näkemään erityisesti omia puutteitani. Näiden eteen teen työtä kilpaillen vain itseni kanssa.

Paavali kehottaa meitä Roomalaiskirjeessä kilpailemaan keskenämme toistemme kunnioittamisessa. Primitiivireaktioiden jälkeen nöyrryn neuvoon ja totean olevani oikeasti iloinen siitä että muillakin menee hyvin. On hienoa, että suomalaiset ovat niin kiinnostuneita avioliittojensa hoitamisesta. Ja sekin on oikeasti hienoa, että ainakin testin tehneistä suuri osa kokee olonsa parisuhteessa tyytyväiseksi. Tällöin on oikea aika tehdä työtä parisuhteen eteen ja vahvistaa sen perustuksia. Jokaisella tulee kuitenkin niitä hetkiä, jolloin tunnepuolen mittarit eivät keiku kovinkaan lähellä satasen maksimipisteitä. Tällöin mitataan kuinka vakaalla pohjalla seistään. Hyvät hetket antavat mahdollisuuden tehdä työtä sen eteen, että saadaan parisuhdetyytyväisyyden lisäksi tämän maan eroprosentit painumaan jatkuvan nousun sijasta lähemmäs tavoitetta eli nollaa.


 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
LassiLaamanenOlen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok