Kesäkirjoja

Meillä on työtoverieni kanssa kesäkirjarinki. Valitsemme kesän aikana luettavaksi jonkin hieman haastavamman opuksen tai kirjapaketin, johon ei tulisi ehkä omin voimin tartuttua. Tolstoin Sota ja rauha olisi luultavimmin vielä kahlaamatta ilman rinkimme sosiaalista painetta ja pientä sanktiota lukemattomuudesta.
Tänä kesänä olemme tutustuneet ranskalaisen kirjallisuuden klassikoihin. Niinpä olen päässyt tekemään tuttavuutta Marcel Proustin teokseen Kadonnutta aikaa etsimässä. En ollut ennen ajatellut, että joku voisi kuvailla leivoksen maistamisen tai orapihlaja-aidan nuuhkaisun kokemuksia sivutolkulla. Teoksessa sataan sivuun saattaa mahtua vain muutama hetki tai tapahtuma, ja näihin pysähdytään kyllä todella huolellisesti.
Olen luonteeltani hieman enemmän dekkarityyppiä. Pidän vauhdikkaasta etenemisestä, ongelmista ja niiden ratkaisuista. Nämä ovat mukavia tilanteita niin elämässä kuin kirjoissakin. Proust sai minut kuitenkin pohtimaan kanssaan elämää ja onnellisuutta. Parhaat kesämuistot vaikkapa Pieksämäen leiriltä tai perheemme kesälomasta eivät ole kuitenkaan kokonaisuuksissa vaan hetkissä. Ne ovat läheisten ihmisten kohtaamisia, iloa yhdessä olosta ja tekemisestä. Emme koe edes yksittäistä päivää kokonaisuutena, vaan monina ajatuksina ja tunteina päivän sisällä.
Lomat alkavat olla kuitenkin ohi ja arki vyöryy vastaan. Proustin pysähtyneisyys on melko kaukana seisten juodusta aamukahvista tai lasten harrastusten kuskitehtävistä. Uskon kuitenkin, että jotain tästä pieniin hetkiin pysähtymisestä me voimme pitää joka päivä mukanamme. Päätimme vaimoni kanssa, että joka päivä palatessamme töistä halaamme 30 sekunnin ajan. Siihen meidänkin hektinen arkemme kyllä venyy. Näille pienille pysähtymisen hetkille löytyy myös vankkaa tieteellistä näyttöä. Jo tuon puolen minuutin aikana elimistömme alkaa tuottaa oksitosiinia, endorfiinejä ja serotoniinia. Näiden hetkien vaikutukset sekä itseemme että avioliittoomme voivat olla yllättävän suuria.
Arki on siis käytännön pakostakin usein rakenteeltaan dekkarityyppistä vauhdikasta ja monesti ongelmien täyttämää etenemistä. Tavoitteeni tulevalle vuodelle on kuitenkin etsiä sinne hieman Proustia joukkoon. Sitten vielä yksi kirjasuositus kesän lisäksi koko vuodelle. Lainaan tähän tueksi viisauden sanoja huomattavasti tunnetummasta kirjasta, jonka kanssa pyrin pysähtymään hetkiseksi joka päivä: "Pitkämielisellä on paljon ymmärrystä, mutta äkkipikainen tuo julki mielettömyyttä. Levollinen sydän on ruumiille elämäksi, mutta kiihko on mätä luissa" (Snl. 14:29-30). 16.8.2015

Lassi Laamanen

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok