Erilaisuuden ihanuus

Olemme erilaisia, minä ja vaimoni. Silloin kun minä olen jo ryntäämässä toimintaan, hän harkitsee ja hahmottelee tilannetta. Minä voin valvoa helposti aamuyöhön asti. Hän taas nukahtaa sujuvasti vaikka kesken oman puheensa, jos kello lähestyy puolta yötä. Minä näen mahdollisuuksia siellä, mistä hän laatii uhka-analyysiä.
Huomasin kyllä nämä jo varhaisessa vaiheessa. Moni asia näistä ihastutti ja loput huvittivat. Kun avioliittoomme alkuaikoina yhteisessä iltarukouksessa vaimoni puhe alkoi siirtyä harkituista virkkeistä tajunnan virraksi, tarrauduin äänityslaitteeseen. Aamulla sitten soitin äänityksiä yhteiseksi riemuksemme. Aika on tosin kuulemma kullannut muistojani. Hauskuus oli kuulemma enemmän painottunut omalle puolelleni.
Hiljalleen erilaisuus alkoi kuitenkin harmittamaan. Miksi minun hyvä suunnitelmani ei kelpaakaan sellaisenaan? Miksi asiaa pitää jäädä miettimään kun voisimme jo mennä ja tehdä? Minua alkoi tosissaan ärsyttää, kun iltaisia riitoja ei saatu selvitettyä. Puolison mieli ja ruumis vain vetäytyivät väistämättömästi lepotilaan, josta keskusteluun ei ollut paluuta.
Olemme erilaisia hyvin monilla tavoilla. Meillä on jo synnynnäisesti erilainen luonne ja temperamentti. Tällä vuosituhannella julkaistut tieteelliset tutkimukset ovat myös osoittaneet luotettavasti, että sukupuoli tuo keskimääräistä eroa miesten ja naisten tapaan ajatella, tuntea ja reagoida samanlaisessa tilanteessa. Näihin lätkäistään vielä päälle erot taustassamme, jossa meitä on muokannut esimerkiksi lapsuudenkoti, kaveripiiri, asuinympäristö ja koulutus.
Parisuhteen toivottomin tavoite on pyrkimys muuttaa puolisosta itsensä kaltainen. Tämä on toivotonta kahdesta syystä. Voimme kyllä kasvaa ja muuttua monissa asioissa, mutta halu muutokseen on lähdettävä aina meistä itsestämme. Ulkoa tuleva paine ei synnytä yleensä hyvää eikä ainakaan pysyvää muutosta. Toinen syy on, että ihminen ei voi muuttaa temperamenttiaan ja sukupuolestaan aiheutuvia eroja. Nämä ovat pysyviä rakenteita siinä missä jalka ja korvakin. Yhtenä temperamenttipiirteenä voisi mainita vaikkapa sopeutumisen. Henkilö, jonka sopeutuminen on korkea, rakastaa muutoksia. Hän haluaisi vaihdella kodin ilmettä jatkuvasti. Jos taas puolison sopeutuminen on matala, hän ei kaipaisi muutoksia lainkaan. Hänelle riittää harmin aiheeksi puolison toiselle seinälle siirtämä taulu.
Meidän on tärkeää ymmärtää puolisomme erilaisuutta. Minuakin harmitti joskus kovasti, kun vaimolleni järjestämät yllätykset saivat kovin nihkeän vastaanoton. Asiaa on helpottanut, kun olen oppinut antamaan pientä tietoa suunnittelemistani yllätyksistä etukäteen. Näin hän saa aikaa valmistautua järjestämääni "yllätykseen" ja kaikilla on parempi mieli. Olen myös oppinut, että palaamme illalla kesken jääneisiin keskusteluihin suosiolla seuraavana päivänä. Molempien toiveena on kuitenkin tunneyhteyden vaaliminen, joten puolison iltaunisuudesta on turha hankkia estettä tälle tavoitteelle.
Erilaisuus kannattaa kääntää voimavaraksi ja rikkaudeksi. Minulta sujuu paremmin vaikkapa lomamatkan kokonaisuuden suunnittelu, kun vaimoni taas hoitaa erinomaisesti yksityiskohtien miettimisen ja matkalle tarvittavien tavaroiden listan. Arki tarjoaa loputtomasti tilanteita, joissa kohtaamme toistemme erilaisia ajatus- ja toimintamalleja. Käytetään näitä hetkiä siten, että ärsyyntymisen sijaan pohdimme, miten voisimme hyötyä erilaisesta lähestymistavastamme asiaan. Voimme ehkä löytää paremman ratkaisun ongelmaan tai uuden toimintamallin arkeemme. Meillä on elämän pituinen matka, jonka aikana saamme oppia tuntemaan toisiamme ja nauttia erilaisuuden ihanuudesta! 19.7.2015

Lassi Laamanen

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok