Parempi puoli

Saatko sinä esille puolisostasi sen paremman puolen? Kukoistaako hän seurassasi? Ja kokeeko hän olevansa arvostettu, rakastettu ja kaikin puolin hyvä tyyppi?

Koska olemme naisia ja miehiä, erilaisista taustoista sekä erilaisissa perheissä kasvaneita, niin meillä kaikilla on yksilölliset tarpeemme toteuttaa itseämme. Joskus saattaa olla niin älyttömän vaikea ymmärtää miksi puoliso tahtoo väen vängällä mennä hakkaamaan pöllejä vajan taakse kaatosateessa, vaikka itse tahtoisi juoda kaakaota viltin alla. On sula mahdottomuus ymmärtää, että se toinen hakee turvallisuutta juuri niistä haloista. Kuivumaan saatavista klapeista, jotka lämmittävät tupaa koko perheelle. Siitä syntyy hänen kokemuksensa turvallisuudesta. Kun taas puolisolle lämmin sohvannurkka, kaakaomuki ja fleecehuopa muistuttavat lapsuuden turvallisista hetkistä. Molemmat etsimme samaa, mutta eri lähteistä, ymmärtämättä toisiamme. Päädymme mököttämään ja tiuskimaan, kun se toinen ei koskaan ikinä milloinkaan tajua mua!

Yritätkö ymmärtää ja kuunnella toista? Vai vedätkö johtopäätökset omassa mielessäsi ja pidät sitä oikeana totuutena. Kukaan meistä ei halua kokea että tekee kaiken väärin, sehän syö meidän itsetuntoa ja –kunnioitusta. Useassa tuttavaperheessä mies on luopunut liki kokonaan kaikesta lasten ruokkimiseen, pukemiseen ja yleiseen huoltoon liittyvistä toimista sen vuoksi, että on saanut liian monta kertaa kuulla tekevänsä väärin. Ei tuota haalaria voi laittaa näiden hanskojen kanssa! Hei haloo, se piirakka oli tarkoitettu huomiseksi! Eihän kumisaappaita noin kuivalla kelillä pueta! Tulee fiilis, että olen huono isä kun edes yritän, joten antaa vaimon hoitaa suosiolla, kun kerran osaa paremmin. Ja sitten tulee sanomista, kun toinen ei koskaan auta.

Omalla kohdallani kompastuskivi on yrittäjyys. Yrittämisessä alkutaival saattaa olla kivinen, aikaa vaativa ja henkistä kanttia koetteleva. Silti teen sitä intohimosta ja mielekkyydestä käsin, mutta mikä tärkeintä, vain ja ainoastaan perheen eteen. Koen, että jos pystyn pitämään lasten hoitopäivien pituuden kohtuullisen lyhyenä, näyttämään mallia yrittäjyydestä ja samalla tuotua muutaman juustosiivun pöytään perheelleni, teen oikeasti parhaani. Toki siihen liittyy yömyöhällä tehtyjä töitä, venyviä viikonloppuja sekä taloudellista epävarmuutta, mutta käsi sydämellä: teen tämän hetkisen parhaani. Silti tunnen syyllisyyttä monesta asiasta. Luon syyllisyyden aiheita itse tai kuvittelen toisen tarjoavan niitä minulle vadeittain. Niin tai näin, loppujen lopuksi tuloksena on riittämättömyyden ja huonouden tunne. Ei minusta ole tähän.

Näinä hetkinä, kun tunnemme itsemme epäkelvoiksi tai väärinymmärretyiksi, olisi hyvä saada otettua puolisoa kädestä kiinni, katsottua silmiin ja sanottua: "Teen näin, koska tämä on minulle tärkeää ja koska rakastan sinua. Toivon, että ymmärrät minua."

Suvi Solanto
suvidreamm

Ensitreffeillä mieheni kanssa vannoin etten ikinä menisi naimisiin, hankkisi lapsia tai taloa pellon laidalla. Nyt 3 poikaa, koira ja aviotaivaltakin on yhdessä tassuteltu ylä-ja alamäissä 11 vuotta.  

Perustietoja: 35-vuotias monitoiminen yrittäjä, kotipaikka Helsinki
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok