Uudet muistot

18.12.2016 Suvi Solanto

Edessämme on vielä viimeinen puristus ennen joulunpyhiin hiljentymistä, hötkyilystä hölläämistä. Sitä ennen ehtii hikoilla itsensä litimäräksi taapertaessaan kauppakeskuksen käytävillä etsimässä juuri sitä hittilelua, joka on loppu koko valtakunnan lisäksi verkkokaupoista. Ehtii myös stressata itsensä mielipuoleksi miettiessään kuinka on kerta kaikkisen mahdollista olla kolmessa paikassa samaan aikaan, sillä tietenkin joulujuhlat nyt vain osuvat päällekkäiseen saumaan. Toki voisi vain hyggeillä pehmoisen viltin uumenissa, käpertyä pörrösukat jalassa sikiöasentoon ja antaa hössötyksen olla kokonaan. Ei se silti sovi luonnolleni, sillä tahdon aidosti muistaa tärkeää työtään tehneitä opettajia, lastenhoitajia, harrastuksenvetäjiä ja muita syysarjen sankareita. Ei tässä mitään kotitekoisia himmeleitä olla tuunaamassa mutta käsintehtyjen korttienkin organisointi on yllättävän aikaa vievä rasti. Ja ne piparit nyt vain tuovat suloisen jouluntuoksun kotiin, joten mieluummin pidämme tahmaisen leivontapajamme vaikka hieman väsähtäneen vanhemman vetämänä kuin luopuisimme traditiosta kokonaan.

Luotan siihen aiempien vuosien kokemuksella, että jossain kohtaa koittaa se auvoisa hetki kun voi nostaa villasukkiin verhotut koipensa ylös ja huokaista syvään. Juuri sillä ohikiitävällä hetkellä ei tarvitse miettiä hyydykkeiden vatkaamisia, koiranpennun pissoja tai odottavia askareita. Lapset ovat salaperäisen lumouksen vallassa ja tuijottavat piirrettyjä sulassa sovussa, eikä muitakaan sukulaisia kurki sohvan takaa. Sillä hetkellä on aika sulkea silmät ja antaa menneen vuoden juosta mielessään kuvina. Minkälaisia tunnelmia ja kaikuja mennyt vuosi nostaa esiin alitajunnasta? Minkälaisia aistimuksia ja tunteita palautuu mieleen? Seassa saattaa olla suuria juhlia, kauas lennettyjä lomamatkoja tai erikoisia irtiottoja, mutta entä siellä väleissä? Mitä muistuu mieleen arjesta, niistä päivien pötköistä ja viikkojen vilinästä, josta elämämme enimmäkseen koostuu. Siellä olisi ihana olla otoksia välittämisestä, valmiiksi keitetystä aamukahvista, sydämen muotoon leikatusta paprikasta paahtoleivällä, syvällisistä pohdinnoista saunanlaiteilla tai huvittuneista liittolaisvirnistyksistä lasten päiden yläpuolella.

Millaisena muistan kuluneen vuoden? Onko elämäni juuri sellaista kuin haluan ja ansaitsen? Toteutanko arvojeni mukaista arkea vai haaveilenko tekeväni sen sitten kun.. Vallitseeko parisuhteessamme lämpö ja turvallisuus, entä minkälaista on tulla kotiimme? Olisi hyvä valmistautua jo tulevaan vuoteen ja pohtia minkälaisia muistoja haluan olla mukana rakentamassa itselleni, puolisolleni ja perheelle. Muistot eivät vain synny itsestään, toiveiden perusteella, vaan ne tehdään ja luodaan aina siinä hetkessä. Ikävänkin riidan jyllätessä on hyvä muistaa, että on olemassa aina vapaus valita. On mahdollista kääntää suuntaa, avata korvat ja kuunnella toista, ymmärtää ja kohdata. Voi myös valita toisin, satuttaa tahallisesti, hyökätä ja jättää muistojäljen, joka kirvelee vielä vuosienkin päästä. Sinä päätät. Minä päätän.

On ollut huikaisevan antoisa matka blogistina nämä kuluneet pari vuotta. Omiakin kasvupyrähdyksiä ja takapakkeja on ollut hedelmällistä avata kanssanne. On lohdullista, että emme ole koskaan valmiita, emme yksilöinä emmekä pariskuntana. Elämänvirta muokkaa ja muuttaa meitä, jalostumme ja opimme joka päivä. Tahdon toivottaa kaikille paitsi ihanaa joulunaikaa, niin myös muistorikasta uutta vuotta. Tehkää uusista muistoistanne kultaisia, lämpimiä ja täyttäkää ne rakkaudella. Kiitos. <3

 


Suvin muita blogi-kirjoituksia

 
Suvi Solanto
suvi Ensitreffeillä mieheni kanssa vannoin etten ikinä menisi naimisiin, hankkisi lapsia tai taloa pellon laidalla. Nyt 3 poikaa, koira ja aviotaivaltakin on yhdessä tassuteltu ylä-ja alamäissä 11 vuotta.  

Perustietoja: 35-vuotias monitoiminen yrittäjä, kotipaikka Helsinki
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok