Lasten synttärit

22.5.2016 Suvi Solanto

Meidän lapset ovat päässeet kaverisynttäreille niin ritarikruunajaisiin, joissa jokainen vieras julistettiin kuninkaalliseksi virallisin juhlallisuuksin, kuin sirkuskouluun sekä jäätelöbaariin. Perhelehdistä saa lukea mitä erikoisemmista ja hulppeammista kemuista kun vuokrataan kokonainen purjealus tai rakennetaan metsään peikkokylä. Vain mielikuvitus on rajana, ja joskus myös vanhempien lompakon paksuus. Ideoita meille kyllä markkinoidaan jokaisesta mediasta.

Kun olin muinoin Amerikassa au pairina, niin perheemme 4-vuotias tyttö järjesti 100 hengelle uima-allaskekkerit Barbi-teemalla, ja silloin luonnollisesti kaverilahjana jokaiselle vieraalle annettiin Barbie & Ken-pariskunta. Oli asiaankuuluvasti myös jättimäinen pomppulinna sekä poniratsastusta Barbi-henkeen. Silloin katselin touhua silmät suurina, mutta nykyään suuren maailman meininkiä on nähtävissä ihan koto-Suomessakin.

Juhlatarvikeliikkeessä kuulin kerran kun kaksi äitiä keskustelivat siitä miten kalliiksi lasten syntymäpäivien järjestäminen tulee. Toinen oli sitä mieltä että kyllä satasella pitäisi pärjätä mutta toisen mielestä "yhdeksänvuotias jo tarvitsee jotain ihan kunnollista ja näyttävää". Sitä en tiedä miten kyseinen yhdeksänvuotias itse määrittelisi sen. Onko kunnollista ja näyttävää päräyttää taivaalle tonnin ilotulitteet ja vuokrata savukone vai onko jo kynttilöiden puhallus ja kavereiden onnittelulaulu tarpeeksi juhlallista kun kuitenkin saavutetaan taas yksi suurista merkkipaaluista lapsen elämässä?

Nykyään toitotetaan paljon metatyöstä, eli piilossa olevasta työlistasta, joka lasten kohdalla pitää sisällään muun muassa kerhotätien ja opettajien lahjainventaarit, tulevan kauden oikean kokoisten kenkien excel-taulukon ja sitten tietenkin myös nämä synttärijärjestelyt. Kenen kaverin kemut ovat tulossa ja missä, minkälainen lahja on sopivaa viedä ja oliko sinne myös naamiaispuku vapaaehtoinen vai pakollinen? Hoitaako kuljetukset äiti vai isä, entä kumman nakki se kortin hommaaminen nyt olikaan? Käydään kissanhännänvääntöä näkymättömän metatyön määristä. Toinen on perannut koko vaatekaapin läpi ja parsinut risat sukat mutta toinenpa onkin googlettanut monta iltaa sitä turvallisinta autonistuinta ja parasta diiliä nappiksista sieltä netin uumenista. Kumman työsaldo on plussalla ja kuka joutuu paikkaamaan tekemisiään olemalla se leikkien sekä pelien ohjaaja kun vieras lapsilauma pelmahtaa oman nappulan syntymäpäiväkekkereihin ja sekoilee pian seinillä kepeässä sokerihumalassaan.

Kyllähän me tiedämme, että rakkauden tekojahan ne ovat. Kaikki lukuisat askareet ja puuhat, joita lapsiemme eteen teemme. Joskus vain ei olisi hassumpaa ihan vain lösähtää soffalle puolison kanssa vierekkäin sen jälkeen kun nukkumaanmeno jälkikasvulle on koittanut. Sen sijaan alkaa yövuoron työnjako. Jos sinä ompelet partiohuivin, niin minä ilmoitan tuubansoiton kesäkurssille esikoisen, mutta sinä sitten kirjoitat opettajan korttiin keväisen runon sillä välin kun minä tuherran mokkapalat koulun toukotempaukseen... ja muistitko tulostaa sen kuuluisan rakennuksen kuvan pojalle kouluun entä etsiä kadonneen Ryhmä Hau-lelun huomista lempilelupäivää varten?

 


Suvin muita blogi-kirjoituksia

 
Suvi Solanto
suvi Ensitreffeillä mieheni kanssa vannoin etten ikinä menisi naimisiin, hankkisi lapsia tai taloa pellon laidalla. Nyt 3 poikaa, koira ja aviotaivaltakin on yhdessä tassuteltu ylä-ja alamäissä 11 vuotta.  

Perustietoja: 35-vuotias monitoiminen yrittäjä, kotipaikka Helsinki
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok