Epämukavuusalueella

17.1.2016 Suvi Solanto

Hyvä ystäväni vannoi minulle joululoman loppuessa, että aikoo uuden vuoden kunniaksi tehdä kaksi lupausta. Toinen koski säännöllisiä kuntosalikäyntejä ja toinen lupaus sitä, että hän koittaisi nauttia jokaisesta päivästään ja olla iloisempi arjessaan. Elämä on lahja ja ainutlaatuinen, joten on suorastaan velvollisuus olla tyytyväisempi, hän perusteli. Ja en voinut väittää vastaankaan, sillä niinhän se on. Saamme riemuita jokaisesta uudesta aamusta kun avaamme silmät ja katselemme tätä maailmaa kaikkine väreineen. Me kyllä löydämme riittävästi valituksen aiheita ja epäkohtiakin, jos niihin keskitymme mutta ihan varmasti onnistuu myös poimia päiviemme pienet ilonaiheet ja kauniit yksityiskohdat.

Avain on kuitenkin meidän jokaisen itsemme hallussa. Jokainen määrittää itse kuinka onnistuneeksi ja hyväksi päivänsä kokee, toista ihmistä ei voi velvoittaa rakentamaan minulle täydellistä elämää. Tämä ajatus jäi vahvana mieleeni viime viikonlopun Avioliittotyön Alkutahdit-tapahtumasta, jossa oli ilo kuulla Maaret Kallion luentoja. Hän kertoi Ensitreffit Alttarilla-ohjelman hakijoista, jotka etsivät puolisoa ja joiden tärkeimpiin kriteereihin kuului löytää tyyppi, jonka kanssa on aina kivaa tai joka saa nauttimaan elämästä täysillä. Vähän kuin vippaisi pallon vastapelurille; "tässä tämä, nyt sinä huolehdit homman auvoisaan loppuunsa ja meikä vaan seilaa mukana Flown virroilla."

Aina ei kyllä valitettavasti voi olla mukavaa, hauskaa ja helppoa. Ei vaikka vierellä olisi minkälainen supersankari tahansa. Joskus kaikki asiat menevät aivan takkuun, lapsilla on nutut nurinpäin, koirakin köhii kipeänä ja töissä ei mikään ole mennyt putkeen. Kun puoliso sitten ei olekaan oikealla tavalla empaattinen tai lausu juuri niitä kaivattuja sanoja, niin saattaahan sitä tuumia, että tässä liitossa on nyt isolla kädellä vikaa kun tuntuu niin kurjalta. Jos vain olisin paremmassa suhteessa niin aivan varmasti nämä vastoinkäymiset tuntuisivat vain hilpeiltä oppiläksyiltä, niinkö? Omat tunteeni ovat solmussa ja voin sisäisesti pahoin mutta niiden asioiden käsittely on liian työlästä ja on helpompi syyttää vieressä tallustavaa kumppania. Kunpa vain löytäisin sen yliluonnollisen olennon, joka täydentäisi, eheyttäisi ja fiksaisi minut niin en koskaan enää tuntisi ikäviä tuntoja.

Yllättävän monesti huomaa omissa ja tuttavien puheissa kuluneita fraaseja, joissa toistuu miten kiukkuiseksi ja pahalle päälle puoliso taas aamulla saikaan. Tai miten tylsää arki nykyään onkaan, ei se toinen tee enää mitään kovin piristävää tai hauskaa. Pisto omalle tunnolle iskee heti, no teenkö minä sitten, teetkö sinä? Mikä sanomaton laki edellyttää aina sen toisen osapuolen olevan se hauskuuttava, ymmärtävä, kannustava tai hyvää pössistä levittävä tiiminjäsen. Pystyisinkö itsekin tuomaan jotain riemukasta tähän ärtyneisyyttä tihkuvaan hetkeen kun kakarat karjuu nukkumaanmenoa vastaan ja puolison otsasuoni pullottaa.

Maaret Kallio painotti, että rakkaussuhdetta vahvistava liima on yhdessä kohdata epämukaviakin tunteita ja mennä niitä kohti. Sukeltaa surkeuteen oikein kokonaisvaltaisesti, pyristellä pahoinvoinnissa ja ikävissä tunteissa, jonka jälkeen pinnistellä pinnalle ja haukata happea keuhkot täyteen. Huomata, että puoliso on siinä vieressä. Ehkä hänkin on käynyt saman myrskyn läpi tai sitten hänen myrskynsä on vasta kehkeytymässä horisontissa ja tummat pilvet vasta kirivät toisiaan. Silloin on hyvä hetki itsellä voimaantua, hengittää syvään ja ristiä kätensä. Tuli mitä tuli, olen rinnallasi vaikka se ei aina niin ratkiriemukkaalta ja mukavalta tuntuisikaan. Mikään kun ei ole kivaa aina, ei edes vuoristoratakyyti ja hattara, sillä jossain vaiheessa kaipaa jo tasaista maata jalkojensa alle sekä kunnon rehellistä hernesoppaa. Tärkeintä on opetella tekemään itse itsensä tyytyväiseksi, sillä kukaan muu ei niin suurta kunniatehtävää voi sinulta viedä.

 


Suvin muita blogi-kirjoituksia

 
Suvi Solanto
SuviSolanto
Ensitreffeillä mieheni kanssa vannoin etten ikinä menisi naimisiin, hankkisi lapsia tai taloa pellon laidalla. Nyt 3 poikaa, koira ja aviotaivaltakin on yhdessä tassuteltu ylä-ja alamäissä 11 vuotta.  

Perustietoja: 35-vuotias monitoiminen yrittäjä, kotipaikka Helsinki
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok