Kosketuskontakti – hellyyden kaikuluotain

8.11.2015 Suvi Solanto

Kosketus on kiva juttu parisuhteessa. Ja kuten kaikessa, niin myös kosketuksissa on väärintulkinnan rajattomat mahdollisuudet. Liikaa, liian vähän, liian väärällä tavalla, liian harvoin tai ihan liian väärällä hetkellä – you name it, onnistuu.

Vaimo tahtoisi rankan päivän jälkeen sohvannurkassa hellää sivelyä alaselkään. Tulisi turvallinen, rauhallinen ja raukea olo rakkaan vieressä. Mutta miksi toinen ei ymmärrä, että ei niin alas alaselkää, jotta tulee väärintulkinnan mahdollisuus. Eikä silleen kutittamalla, ei tämä mikään hihityskisa ole. Ja muistathan veikkonen, ettei nyt oltu puhuttu mistään ehdottomasta lupauksesta hivuttautua housunkauluksen resorille ja siitä eteenpäin ja tiedätte kyllä.

Mies tahtoisi uuvuttavan opiskeluillan jälkeen käpertyä vaimonsa kainaloon ja halailla hetken. Mutta vaimollapa onkin kovasti tähdellisempää tekemistä ja hurja flow päällä omien opintotehtävien parissa. Just nyt ei hei voi alkaa kiehnäämään. Katsotaan sitten myöhemmin, tai huomenna tai joku kaunis päivä kun olisi hyvä hetki.

Mutta hyvä hetki ei ole myöskään lauantaiaamuna kun kerrankin ollaan vapaita päiväkotiin kiirehtimisestä ja joka-aamuisesta kurarukkasten metsästämisestä. Nyt olisi mukavaa jäädä pötköttelemään ja painaa kasvot toisen kaulakuoppaan. Paitsi, että ovella kiljuu kolme pienikokoista villi-ihmistä nälkäkuoleman partaalla ja lisäksi pitäisi selvittää kahdeksan kiistaa, kuten se, kuka oikein saa istua maton mustalla ruudulla ja onko pikkukakkonen parempi kuin maikkarin lastenohjelmat.

Joskus oma läheisyyskiintiö tuntuu jo läikkyvän yli. Kun on sylitellyt ja paijaillut natiaisia vuoron perään, hoitanut koiravanhusta ja taluttanut naapurin mummon käsikynkkää kauppaan, niin kosketusta ei osaa enää kaivata. Auta armias kun mies silloin tekee hyvää hyvyyttään kontaktia, ja itse tulkitsee sen pahimman luokan vonkausyritykseksi. Ei meinaa tupaan tulla rauhaa koko iltana sen jälkeen.

Mikähän sitten on se mystisen täydellinen hetki kosketukselle? Onko se mustan samettisessa Balin yössä, valkoisella hiekkarannalla, tähtien tuikkeessa ja kuun sopivasti valaistessa tunnelmaa? Oltaisiin vain me kaksi, vailla yhtäkään maallista murhetta tai mielessä liikkuvaa harha-ajatusta. Sitä odotellessa voisi tehdä terää keskustella ja kommunikoida kosketuksesta. Kuka tykkää ja mistä, täytyykö hartiahieronnassa olla taka-ajatusta tai kannattaako kosketuksella käydä kauppaa. Jos sinä nyt hivelet hellästi kyynärtaivettani, niin minä vien roskat ja pesen vessan. Käyhän se niinkin, jos molemmille jää hyvä mieli ja homma toimii.

Pienet vauvat kuolevat ilman kosketusta, kissat kehräävät kun niitä silittää ja lapset haluavat halata aina tavatessa. Kaikki elävät olennot janoavat kosketuskontaktia ja parisuhteessa koskettaminen on yksi tärkeimpiä tapoja kommunikoida. Montako hyvää kosketusta saa mahtumaan viikkoon vai pitäisikö halauksillekin varata aika kalenterista? 


Suvin muita blogi-kirjoituksia

 
Suvi Solanto
SuviSolanto
Ensitreffeillä mieheni kanssa vannoin etten ikinä menisi naimisiin, hankkisi lapsia tai taloa pellon laidalla. Nyt 3 poikaa, koira ja aviotaivaltakin on yhdessä tassuteltu ylä-ja alamäissä 11 vuotta.  

Perustietoja: 35-vuotias monitoiminen yrittäjä, kotipaikka Helsinki
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok