Oppia ikä kaikki

Rakastan sanontoja ja vertauksia. Siksi niitä sujahtaa lähes jokaiseen keskusteluun, puheeseen tai kirjoitukseen. Otsikon sanonta ei juuri liity tähän kirjoitukseen – ja taas toisaalta liittyy.
Ajattelin liittää kaksi vertausta tässä kirjoituksessa yhteen avioliittoa virkistämään.

Seurakuntien kasvuun tähtäävässä koulutuksessa puhuttiin puista. Kerrottiin, miten jokaisessa puun siemenessä on mahdollisuus siihen, että siitä kasvaa suuri puu. Samalla tuossa siemenessä on potentiaali kokonaiseen metsään. Tuossa hetkessä en osannut ajatella yksittäistä kristittyä ja hänen sisältämäänsä potentiaalia kokonaiseen seurakuntaan. Ajattelin sitä, että meillä jokaisella on hallussa potentiaali parempaan avioliittoon.

Seurakunnassa tarvitaan viittä virkaa, jotka kuljettavat uusille alueille rohkaisten, kehottaen ja lohduttaen. Lisäksi niiden tulee opettaa, paimentaa ja juurruttaa ihmisten sydämiin uusia ajatuksia. Näitä samoja asioita me tarvitsemme avioliitossa. Potentiaali parempaan avioliittoon, siihen, että pienestä siemenestä voi kasvaa metsä toteutuu sen kautta, että altistamme itsemme hyvien asioiden vaikutukselle.

Tarvitsemme jatkuvaa kasvua ja muutosta. Urautuminen ei vie pitkän päälle hyvään.
Toki pysyviä rakenteita täytyy olla, joita ovat esimerkiksi usko, toivo ja rakkaus. Näiden lisäksi tarvitaan tahtoa. Juuri tahto on se vahva avioliiton rakenne, joka tökkää liitossa etsimään jotain uutta, uutta kipinää.

Toinen vertaus liittyi koiralenkkeihin. Aamulla koin tuon vertauksen todellisuuden. Talvi oli osittain aika luminen. Tutuille lenkeille muodostui kivoja tallaantuneita polkuja kinosten keskelle. Tänään yksi tutuista poluista oli ajan muutoksessa ja auringon paisteessa muuttunut lumisesta hurjan jäiseksi ja vaaralliseksi.

Urautuminen saattaa olla siis vaarallista. Totutut polut voivat elämän eri vaiheissa muuttua liukkaiksi. Jämähdämme niin helposti toistamaan kaavaa, joka ei aina toimikaan.

Minulle keski-ikäiselle harmaantuvalle miehelle kiva yhteinen hetki vaimon kanssa on ollut istua illalla television ääreen. Olemme seuranneet Areenasta Isä Matteon seikkailuja. Aluksi samalla vaihdettiin ajatuksia ja oltiin yhdessä. Sarja on ihanan turvallinen, koska juoni seuraa aina tarkkaan samaa rataa. Olihan sarja ajatussiirtymä päivän ajatuksista johonkin aivan muuhun.

Mutta urautumisen seurauksena kivasta yhteisestä hetkestä muodostui minulle turvallinen mahdollisuus aloittaa unet. Viime aikoina en ole nähnyt yhdestäkään osasta viimeistä 20 minuuttia. Onneksi tiedän sen mitä siinä tapahtuu. Tästä turvallisesta polusta tuli siis liukas avioliiton yhteisten hetkien kannalta.

Televisio kiinni ja uusia polkuja etsimään. “Ehkä se Lyyti alkaa taas kirjoittamaan, kun saa kynän.”

 

 

Marko Huhtala

Blogisti

Perheen isä, jonka harrastuksiin lukeutuu mm. puutarhanhoito. Työasuun kuuluu valkoinen panta, jota sokerinpalaksi kutsutaan.