Kohtaamisesta ja läsnäolon kaipuusta

 ”Katso minuun ja ole minulle armollinen niin kuin tapaat olla heille, Jumalani, jotka rakastavat sinun nimeäsi.”
Psalmi 119:132 NKJV
*)

Purkaudumme nyssäköinemme ulko-ovesta, karmit kaulassa, minulla kahvikuppi toisessa kädessä ja sen sisällöstä puolet housuilla. Miten voi taas olla kello viittä vaille!

Vanha luotto-Volkkari yskähtää käyntiin. Unenpöppyräinen teini sohii ripsiväriä silmää kohti, nenä kiinni apukuskin aurinkolipan peilissä. Varoitan töyssyistä. Kaasujalka on raskas, ratissa nautittu kahviaamiainen lämmittää mukavasti.

Huokaus tätä arkirallia! Missäs tunnelmissa se teillä kulkee?

Minua on siunattu kotitöitä tekevällä miehellä, joka “sykkii” pölypallot ja lattialle unohtuneet arjen artefaktit energisesti ojennukseen. (Okei, sen energian nimi voi joskus olla ”raivo”, mutta ei nyt tartuta lillukanvarsiin.) Hyvä kun tulee tehtyä. Muistankohan useinkaan kiittää? Omalla vastuullani on ruokahuolto sekä lasten ja itseni kuskaaminen moniin osoitteisiin: töihin, kouluun, treeneihin, soittotunnille, kokouksiin ja paliksiin, kauppaan, ystävän avuksi, koeyleisöksi, autokorjaamolle, varainkeruun tavarajakeluun, jumpalle tuuraamaan, lajittelupisteeseen ja niin edespäin. Illalla kaadumme kaikki sänkyyn suorilta jaloilta (paitsi teini, joka kukkuu) ja aamulla sama uusiksi.

Toive läsnäolon paluusta on ostanut omistustontin takaraivostani. Sinne palaan vielä! Läsnä oli niin totta-vie yksinkertaista olla sinkkuna, kun saatoin ihan vaikka varttitunninkin vain tuijotella ulos ikkunasta. Tai syrjähtää töistä kahville ja avautua siinä ystävälle pari tuntia. Nyt tuntuu, ettei kaiuttimissa maksimia pauhaavan “Elämäni biisin” yli kanna edes tuomiopasuuna. Päivän lukujärjestykseen ei saa survomallakaan kahta YKSITYISTÄ lausetta puolison kanssa. (Paitsi jos herään vahingossa keskellä yötä, mutta silloin en raaski herättää väsynyttä miestä.) Miten kummassa ihmiset säilyvät täyspäisinä ja rakentavat elämäänsä seesteisyyttä? Miten pariskunnat pysyvät samassa joukkueessa arkihärdellissä?

Vaikka kysyn tätä nyt sinulta, olen tosi usein kysynyt myös itseltäni. Olen jo siinä vaiheessa prosessia, että en koe enää syyllisyyttä “huokoisuuden” kaipuustani. Ihan oikeasti kaipaan armoa ja kepeyttä, toteutuspuoli vain ontuu. Kun höllään hetkeksi kaasua, kuulen Pyhän Hengen köhäisevän hienotunteisesti. Muistatkos Maria katseen, jolla Isä katsoo sinua? Voisitko katsoa itseäsi samalla katseella? Entä puolisoa? No.. muistankohan, vähän etäisesti ehkä? Googletan ja kas. Kun Jumala katsoo minua, välillämme on armo ja rakkaus. Ne ovat Hänen olemuksensa ydintä.

Kohtaaminen ja yhteyden säilyttäminen on paitsi inhimillinen perustarve, myös todellinen inhimillinen perushaaste. Päivittäinen törmäily mokkapalojen ja muun tähdellisen täyttämässä arjen pikajunassa voi jättää matkustajat yksinäisiksi. Miten pysähtyä kohtaamaan omassa vaunussaan teutaroiva puoliso? Loistava John Gottman (2001) on havainnut, että puolisot kaipaavat ja tarjoavat omilla tavoillaan toisilleen yhteyttä kymmeniä kertoja päivässä. Tuo “tarjous” tai “pingaus” voi olla sana, katse, ele, kosketus, vitsi, ilme, mikä vain joka viestii: “Haluan yhteyden sinuun!” Positiivinen suhtautuminen pingiin lähentää puolisoita. Tarjouksen ohittaminen, pois kääntyminen, töykeys tai sarkasmi puolestaan etäännyttävät arjen kanssamatkustajia toisistaan.

Tunnen Pyhän Hengen hymyilevän. Autuaampi on antaa kuin ottaa, salaisuus on että antaessaan kuitenkin saa. Alan taas päästä kärryille. Aavistan, että kaipaamani huokoisuus rakentuu ehkä kohtaamisista ja läsnäolosta: Hänen, itsen ja puolison. Vielä en ehkä pääse uneksimaani retriittiin**) kohtaamaan itseäni. Mutta voin kaiken keskellä pysähtyä, “pingata” ja vastata rakkaiden “pingeihin” armollisesti. Rekisteröidä ne, kääntyä kohti, vastata sanalla tai hymyllä. Nyökätä ja iskeä silmää, koskettaa ja viestiä: “Minäkin kaipaan yhteyttä sinuun!”

Kirjoitan tänään perheelleni hassut post-it-laput. Teinin lapun piilotan vaikka muroihin – mitä veikkaatte, syntyykö yhteyttä?

 

Gottman, John M (2001) The Relationship Cure. Three Rivers Press, New York

*) New King James (Moderni Kuningas Jaakko) -käännöksen suomennus on omani
**) Salaisissa haaveissani heilun flanelliyökkärissä viikon yksin korvessa, syön avokadoja ja munia ja luen Juha Itkosen koko tuotannon.

 

Kuva: Pixabay

Maria Pohjanvuori

Blogisti

Riihimäkeläismutsi, jolla on aina liian paljon tekemistä ja liian vähän aikaa. Perheeseemme kuuluu kaksi yrittäjää, kaksi koululaista, kaksi koiraa ja urheiluseura. Rakastan Raamatun penkomista, Jumalan äänen kuuntelemista ja suoraa puhetta.

© Parempi avioliitto 2022

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.