Ajatuksia empatiasta

”Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat”
(Matteus 22: 37–39)

 Raamattu puhuu radikaalista rakkaudesta ja ihmisten tasa-arvosta Jumalan kuvina. Sananlaskut (25:21) kehottaa ”jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa”. Jeesus vei asennekasvatuksen vielä pidemmälle ja rinnasti lähimmäisen ihmisen rakkaaseen, omaan napaan. Euroopan ja erityisesti Pohjoismaiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmä on rakentunut samoille juutalaiskristillisille arvoille. Lakimme korostavat yhteisvastuuta ympäristöstä ja kanssakulkijoista.

Raamatun Jumala on empaattinen, myötäelävä Jumala, joka suree ihmisen kovuutta ja iloitsee suhteesta ihmiseen, luotuunsa. Paavali komppaa ja muistuttaa iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa (Roomalaisille 12:15). Ihmistieteet puhuvat tunnetaidoista ja tunneälystä, joka parhaimmillaan ilmenee mm. kykynä havaita omia ja toisen tunteita. Kyse on toisen asemaan asettumisen taidosta ’kävellä maili hänen kengissään’. Empatia helpottaa ihmisten kanssa toimimista ja antaa mahdollisuuden yhteyden kokemiseen.

Tunneälyn suhteen olemme jokainen vielä matkalla. Väitän kuitenkin, että jokainen ymmärtää jollain tasolla, millaisesta asenteesta on kyse. Olemme empaattisia ainakin työkavereiden, lasten ja lemmikkien kanssa. ’Kuka ottaa kahvia, montako kuppia laitetaan,’ huikkaat työkavereille. Tai pyydät esikoista leikkimään kissan kanssa, kun hän tulee koulusta ’kun se on ollut koko päivän yksin’. Ystäville ja kavereille on helppo olla empaattinen. Ehkä olet se Iskä tai Äiti, joka vie naapurinkin lapset treeneihin. Tai se, joka vaihtaa ystävän autoon talvirenkaat samalla, kun vaihtaa omat.

En tiedä olenko yksin tämän kokemukseni kanssa mutta mietin, miksi myötätunnon osoittaminen on välillä niin turkasen vaikeaa siinä lähimmässä ihmissuhteessa. Monesti tulee hehkutettua sitä empaattista naapurin miestä. Omalle tulee lähinnä pyöriteltyä silmiä. Tai motivoitua käänteisesti penäämällä, ”miksi sä et koskaan oma-aloitteisesti tarjoa tukea, kun näet että mulla on rankkaa!” Olen vuosien varrella kuullut monta ’hyvää’ selitystä sille, miksi juuri puolisolle on kaikkein vaikeinta olla empaattinen. Ja kompuroinut monta kertaa samoihin lankoihin itsekin. Seuraavaksi TOP 10 selitystä sille, miksi en osoita puolisolle myötätuntoa puolisolle (ja uskomukseni sen selityksen takana).

 

  • ”Kyllä sun pitäis ymmärtää, miten kovilla mä just nyt olen!”
    (Mulla on oikeus käyttäytyä huonosti, elämä on nyt nollasummapeliä ja myötätunto on multa itseltäni pois.)
  • ”Ei meillä kotona ollut koskaan tapana X”
    (Viittaus lapsuudenkotiin silloin 1800-luvulla: tämmönen musta tuli, sun pitää hyväksyä mut sellaisena kuin olen, vrt. seuraavaan ->)
  • ”Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla pyytää
    (Mitä oikeasti tarkoitan, on että se juna on mennyt, enkä suunnittele tästä enää kehittyväni.)
  • ”Jokaisen kuuluu kantaa omat kuormansa”
    (Olen sisäistänyt yksin pärjäämisen kovat arvot ja olen niistä ehkä vähän ylpeäkin, ks. seuraava ->)
  • ”Koita nyt iso ihminen pärjätä!”
    (Oikeasti häpeän syvästi tarvitsevuutta niin itsessäni kuin sinussa, ja sinunkin kuuluisi tajuta hävetä.)
  • ”En vain ole kovin myötätuntoinen luonne”
    (Pidän myötätuntoa syntymäominaisuutena, vähän kuin eläinrakkautta, eikä sitä ominaisuutta ole minussa.)
  • ”Mä en nyt saa kiinni tosta tunteesta, enkä osaa teeskennellä”
    (Pidän empatiaa ’tunteena’, eikä nyt just tunnu siltä. Älä ole niin dramaattinen.)
  • ”Toi väsymys on ihan sun omaa syytä, mähän sanoin sulle!”
    (Olin oikeassa eli mun ei tarvitse auttaa. Heitän kyllä mielelläni lisää löylyä kiukaalle.)
  • ”Vastahan mä vein sun kengät suutarille ja laitoin lapset nukkumaan”
    (Pidän myötätunnosta kirjaa ja kirjanpitoni osoittaa, että sä olet mulle jo nyt velkaa.)
  • ”Nyt ei öö… pysty”
    (Laiskottaa, tai ei oikeastaan kiinnosta. On niin tahmeeta tuo sinun taaplaaminen.)

Mitä sanotte? Jotenkin sitä kehtaa toimia näin tökerösti vain omalle puolisolle! Kunnes joutuu itsensä kanssa kasvotusten. Ainakin avioparityössä toiset pariskunnat tarinoineen ja kokemuksineen toimivat aivan mahtavina peileinä. Alat nähdä itsestäsi puolia, jotka eivät ole kovin mairittelevia. Peiliin katsoessa hukkaat perusteet monelle minä-lähtöiselle ajatukselle: ”minun kuuluu, minä tarvitsen, minä haluan, minä ansaitsen…” En tarkoita sanoa, etteikö niilläkin ajatuksilla olisi juuria jossain, kipeitäkin juuria. Juurien nyhtäminen, perkaaminen, ymmärtäminen, kiukuttelu ja sureminen ovat kaikki tärkeitä työvaiheita omalla kasvumatkalla. Mutta niihin vaiheisiin voi myös jäädä jumiin. Ja niitä voi jäädä velkomaan puolisolta. Silloin saattaa toteutua se, että onnettomat tapahtumat menneisyydessä määrittelevät tulevaisuudenkin.

Palaan Jeesuksen sanoihin lainoppineelle. Sanoiko Mestari, että ’Voisitsä Tepa ystävällisesti säästää rättiväsyneen Jukan ripitykseltä, kun hän toi kaupasta väärää kermaviiliä’? Tai muistatko hänen vinkanneen, että ’Olis Kari kiva, ettet lähtis ajelemaan, kun Hannelea itkettää’. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin Jeesus puhuu käskyistä. Mestari väitti (aivan oikein), että juutalaisten satoja sääntöjä sisältävä laki tyhjentyy noudattamalla Rakkauden kaksoiskäskyä. Hän käskee: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Myötäelämisessä on lopulta kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta. Rakasta. Se on imperatiivi, käskymuoto. Ja kyllä – meillä jokaisella on itkumme, meidän jokaisen jaksamisella on rajat. Käsky on kuitenkin selvä, eikä se pala tulessakaan: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Älä selitä – tee se.

Pyydä apua, et ole yksin.
Aloitetaan harjoittelu jo tänään!

Maria Pohjanvuori

Maria Pohjanvuori

Blogisti

Riihimäkeläismutsi, jolla on aina liian paljon tekemistä ja liian vähän aikaa. Perheeseemme kuuluu kaksi yrittäjää, kaksi koululaista, kaksi koiraa ja urheiluseura. Rakastan Raamatun penkomista, Jumalan äänen kuuntelemista ja suoraa puhetta.

© Parempi avioliitto 2022

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.