Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä. Suhteen alussa erilaisuus kiehtoo, kun toinen täydentää omaa persoonaa.
Rakastuessa tuntee alitajuisesti vetoa ihmiseen, jolla on sellaisia ominaisuuksia, joita itsellä ei ole. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Myöhemmin se, mikä toisessa aluksi kiinnosti, voi alkaa ärsyttää, jopa niin, että puolison vahvuudet alkavat tuntua heikkouksilta.
Toisen suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys alkaa tuntua kontrolloinnilta. Toisen spontaanius ja rentous laiskuudelta ja saamattomuudelta. Enää ei ehkä haluakaan muuttaa omaa käyttäytymistään tai sopeutua erilaisuudesta johtuviin tilanteisiin.
Ajatuksiin hiipii muutosvaatimuksia, jotka sisältävät viestin: en hyväksy sinua tuollaisena. Puolison toiminnan ja ominaisuuksien moittiminen, väheksyminen ja arvosteleminen on loukkaavaa. Se kohdistuu ihmisen syvimpään tarpeeseen eli olla rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on. Suhde joutuu koetukselle.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö, jolla on oma tausta ja historia. Itsensä toteuttaminen on mahdotonta, jos yksilöllisyys tukahdutetaan. Puolisoiden väliset eroavuudet ilmenevät monilla eri alueilla; on yksilöllisiä, taustaan ja kypsyyteen liittyviä, arvoista ja valinnoista sekä sukupuolesta johtuvia eroja. Puolisoiden kiinnostuksen kohteet, tottumukset ja luonteenpiirteet voivat poiketa suurestikin toisistaan.
Jokaisessa ihmisessä on sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä, jotka korostuvat eri tilanteissa ja jotka ovat voineet myös haavoittua. Ongelmia syntyy, jos puolisot olettavat, että toinen hahmottaa maailman ja toimii samalla tavalla kuin minä.
Oman itsensä tunteminen, hyväksyminen ja rakastaminen helpottaa puolison hyväksymistä ja rakastamista. Mitä paremmin tuntee itseään, sen paremmin voi hyväksyä puolison. Oman itsen tunteminen auttaa ilmaisemaan omia toiveita, tunteita ja tarpeita toiselle.
Entä jos on juuttunut negatiiviseen mielikuvaan puolisosta? Mieli arvostelee herkästi puolisoa silloin, kun suhteessa ei mene hyvin.
Tuomitsevista ajatuksista ja muutosvaatimuksista luopuminen on tietoinen päätös. Puoliso ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista. Toista ihmistä ja hänen piirteitään ei voi myöskään muuttaa. On hyvä ymmärtää, että puolisot omine piirteineen ja tapoineen herättävät toisissaan välillä myös epämiellyttäviä tunteita. Puolison näkemys jostain asiasta tai tapa toimia ei ole väärä vain siksi, että se on erilainen. Voi olla, että oma tapa tehdä asioita on hyvä, mutta se ei välttämättä ole ainoa tapa.
Puolison erilaisuuden hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyy hyväksyä kaikki, mitä hän tekee. Erilaisuuden aiheuttamista tunteista ja omista tarpeista on hyvä opetella kertomaan puolisolle. Vaikenemalla asiasta puoliso ei voi tietää käyttäytymisensä aikaan saamista tunteista. Kertomatta jättäminen antaa toiselle ikään kuin luvan jatkaa toimimista entiseen tapaan.
Yhteen hiileen puhaltaminen on helpompaa, kun puolisot tulevat tietoisiksi toistensa tyyleistä ja lähtökohdista. Rakkauden ydin on avoimuus toisen persoonallisuutta kohtaan, vaikka hän on erilainen ja joskus kummallinenkin.
Onnellisen parisuhteen salaisuus ei ole se, että puolisot ovat keskenään samanlaisia, vaan ennemminkin se, että eroavuuksiin suhtaudutaan rakentavalla tavalla. Kun erilaisuudesta johtuvia pattitilanteita ratkotaan, tarvitaan vuorovaikutustaitoja. On tärkeää oivaltaa, että puolisot saavat olla erilaisia eikä heidän tarvitse olla toistensa peilikuvia.
On hyvä puhua siitä, mitä luonteen tai tapojen erilaisuutta on vaikea toisessa hyväksyä. Puolisolta kannattaa tiedustella, miksi hän toimii niin ja pystyisikö hän muuttamaan toimintatapaansa. Kannattaa myös pohtia, mikä asiassa itseä häiritsee. Kertovatko erilaisuuden herättämät tunteet kenties jotain tärkeää omasta itsestä?
Kulttuurierot voivat myös aiheuttaa kitkaa parisuhteeseen, sillä eri taustoista tulevien puolisoiden näkemykset maailmasta, rakkaudesta ja elämästä voivat olla hyvin erilaisia.
Kuka olen? Mistä tulen? Miksi teen asioita kuten teen? Se, mitä itse pitää normaalina ja itsestään selvänä, saattaa olla toiselle outoa. Kuten kaikissa parisuhteissa, omien toimintatapojen tunteminen helpottaa arkea. Kun tiedostaa, miksi toimii tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla, on helpompi kohdata puoliso ja ymmärtää, että hänkin toimii taustastaan ja lähtökohdistaan käsin.
Monikulttuurisissa avioliitoissa oman kulttuurin ymmärtäminen on perusedellytys yhteyden syventymiselle. Kun itse tiedostaa ja osaa kertoa, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla, on toisenkin helpompi hahmottaa itselle vieras asia. Näin puolisot voivat yhdessä keskustellen luoda oman kolmannen kulttuurin, jossa molemmat kokevat olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi.
Parisuhteen viehätysvoima ja jännite perustuu erilaisuudelle. Vetovoimainen ihminen antaa toiselle jotain sellaista, mitä hänellä ei omasta mielestään vielä ole. Jännite syntyy automaattisesti, kun maskuliinisuuden ja feminiinisyyden määrä täydentävät toisiaan. Miehen ja naisen kohtaava jännitekenttä pysyy elävänä, kun toista ei näe vihollisena vaan kiinnostavana kumppanina.
Onnellisessa parisuhteessa puolisot rohkaisevat toinen toistaan kukoistamaan. Erilaiset piirteet voi oppia näkemään arvokkaina piirteinä. Mahdollisuus tarkastella asioita ja ratkaista ongelmia kahdesta eri näkökulmasta voi parhaimmillaan toimia suhteen voimavarana.
Puolisoilla voi olla erilaiset näkemykset myös parisuhteen ongelmista tai tilasta. Toinen voi kokea, ettei parisuhteessa ole ongelmia, vaikka toisen mielestä tilanteessa olisi paljon parannettavaa ja hän itse voi suhteessa huonosti. Silloin on hyvä oivaltaa, että toisen puolison ongelma on aina molempien ongelma.
Jos toinen voi huonosti, hänen viestinsä kannattaa ottaa vakavasti ja miettiä yhdessä, mitä asialle voitaisiin tehdä. Toisinaan toinen puolisoista olisi halukas hakemaan apua esimerkiksi parisuhdekurssilta tai tukiparilta, mutta toisesta omien asioiden kertominen muille voi tuntua liian pelottavalta. Voi myös pelottaa, että joutuu ikään kuin syytetyn penkille.
Parisuhdekursseillamme pienryhmäohjaajat ja tukiparit on koulutettu kohtaamaan jokainen tasapuolisesti. Kumpikin puolisoista saa kertoa oman näkemyksensä tilanteesta. Tärkeintä on, että puolisot kuulevat toisiaan ja löytävät yhdessä uusia näkökulmia tilanteeseen.
Puolisoa ei kuitenkaan voi pakottaa mukaan parisuhdekurssille tai tukiparin luokse. Yksinkin voi silti tehdä asioita suhteen eteen. Oman käyttäytymisen muuttaminen voi herättää halun muutokseen myös puolisossa. Jatkuvat syytökset ja vaatimus muuttumisesta usein vain passivoivat toista. Niiden vähentäminen puolestaan saattaa antaa tilaa muutokselle. Myös rakkaudentäyteisiin viesteihin vastataan yleensä ennen pitkää rakkaudella.
Jos kaipaa keskusteluapua, soita Parempi yhteys -parisuhdepuhelimeen LINKKI, 050 3122 325 (ti-pe 10-16). Siellä sinua kuuntelevat kokeneet ja koulutetut työntekijät. Monesti jo se, että saat puhua asioista, helpottaa niiden jäsentämistä ja rauhoittaa. Puolison kohtaaminen saattaakin olla kevyempää ajatusten tuulettamisen jälkeen. Keskustelut parisuhdepuhelimessa ovat luottamuksellisia.
© Parempi avioliitto 2022