Kertomus kommunikaatiosta

27.5.2018 Tiia Brockman

Olen miettinyt, miten parisuhteessa kommunikoidaan sen eri vaiheissa? Miten kommunikaatio muuttuu ja kehittyy vuosien varrella? Kerron meidän tarinan kommunikaation vaiheista ja kehityksestä.

Ennen seurustelun aloittamista olimme puolisoni kanssa ystäviä. Puhuimme paljon, vaikeista ja syvällisistäkin asioista. Pitkät sähköpostiviestit kilahtelivat edestakaisin. Aamuisin pyöräilin etuajassa yliopistolle, että ehdin tarkistaa, oliko sähköpostiin tullut viestiä. Myös kävelylenkeillä riitti puhuttavaa. Ei ollut mitään menetettävää, oli helppoa olla avoin. Toinen oli mielenkiintoinen ja eksoottinen. Ainut kysymys, josta ei ollut helppo puhua, oli voisiko meistä tulla pari?

Vuoden ystävyyden jälkeen rakkaus oli löytänyt meidät molemmat ja aloimme seurustella. Tunteita riitti: iloa ja onnea, epävarmuutta ja pelkoa. Kysyttävääkin riitti ja keskusteltavaa. Seurustellessa tuntui, että pystyimme puhumaan aivan kaikesta. Ei se silti ollut niin yksinkertaista jälkeenpäin ajateltuna. Vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna kommunikaation taso näytti hyvältä. Kuitenkin seurusteluaikana kysymykset esimerkiksi edellisistä seurusteluista tai milloin mennään naimisiin, jäädyttivät keskustelun välittömästi. Riitänkö, kelpaanko, haluatko juuri minut -kysymykset leijuivat ilmassa ääneen lausumattomina tai verhottuina ihan jostain muusta asiasta puhumiseen tai riitelemiseen.

Avioon astuttuamme ajattelin, että nyt helpottaa. Olemme naimisissa, ei ole enää mitään pelättävää. On helppoa olla avoin ja onnellinen, puhua kaikesta. Mutta eihän se niin mennytkään. Symbioosivaihe oli auttamatta ohi. Tunnelukotkin taisivat naksahtaa kiinni. Oli edelleen monia asioita, joista ei ollutkaan helppo puhua.

Saimme esikoisemme vuosi häiden jälkeen. Toivotun lapsen odotus oli monin tavoin hyvää, mutta myös raskasta aikaa. Siihen vuoteen osui myös puolisoni valmistuminen ja uusi työpaikka. Ihana poikavauva syntyi imukupin avustamana maailmaan. Meitä oli nyt kolme. Elämä oli muuttunut paljon vuodessa.

Pian syntyi myös suloinen tyttönen maailmaan. Meitä oli neljä. Isän roolia kantava teki paljon töitä elättääkseen kasvavan perheensä ja äidin roolia kantava ahersi lasten parissa ja kotona. Kummallakin oli omat isot vastuunsa. Ei ollut aikaa, voimia, eikä taitoja kohdata puolisoa. Kommunikaation taso laski. Pettymyksiä tuli, odotukset eivät kohdanneet, väsyneitä oltiin molemmat. Tätäkö avioliitto on? Tällainenko yhteys aviopareilla on toinen toisensa kanssa?

Tuli herätys. Jotain täytyy tehdä. Menimme ensimmäiselle avioliittoleirille ja kirjaston parisuhdehyllyn kirjat tarttuivat mukaani. Leiri oli vaikuttava kokemus. Seuraavana kesänä kävimme toisen avioliittoleirin, jonka jälkeen aloin kirjoittaa pohdintoja avioliiton hoitamisesta. Vähän alkoi helpottaa. Saimme työkaluja kommunikointiin, löysimme vertaistukea, koimme oivalluksia ja yhteys parani.

Valmistuin, pääsin töihin, lapset kasvoivat ja kolmas pieni ihana ihme potki mahassani. Kommunikaatio tuntui olevan kohtuullisella tolalla. Kunnes tuli rysäys ja pysäys, kun viestintä ei ollut kuitenkaan sujunut ja väärinymmärryksiä ja puhumattomia asioita oli päässyt kasaantumaan vuosien varrella. Tuli kolmas avioliittoleiri, jonka kautta saimme isojakin asioita puhuttua. Sitä seurasi tasaisempi vauvasumuvuosi, kunnes kolmenkympin kriisi iski minuun. Siitä alkoi tarve alkaa opetella kommunikoimaan ihan oikeasti.

Elämme nyt vaihetta, jossa yritämme tosissamme opetella kommunikoimaan hyvin. Opettelemme kommunikoimaan avoimesti, usein, paljon, kaikesta, läheisesti, pelkäämättä, minäviesteillä ja sanoittaen omia tunteita. Melkoinen työmaa, mutta alkaa kantaa hedelmää. Ehkä ajan myötä pääsemme siihen, että pystymme puhumaan kaikesta toinen toisemme kanssa. Siihen kommunikaation tasoon, jonne nuorempana luulin avioparien helposti löytävän. Nykyään ymmärrän, että ei sinne voi niin vain hypätä. Sitä edeltää syvän luottamuksen rakentamisen ja itsensä työstämisen tie. Hyvään kommunikaation tasoon tarvitaan molempien luja tahto kasvaa ja kehittyä keskustelemisen ja kuuntelemisen taidoissa.


 


Tiian muita blogi-kirjoituksia

 
Tiia Brockman
tiia Nautin oivalluksista, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta omaan ja samaan puolisoon. Meidän perheen arkea värittää kolme muksua.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok