Hyvä on parhaan pahin vihollinen

24.2.2019 Marko Huhtala

Olemme eläneet noin vuoden perheessä vaihetta, jolloin ainoastaan loma-ajat tuntuvat elämältä isolla E:llä. Ruuhkavuodet ovat vyöryneet totaalisesti ylitsemme. Tiedän, että monesti elämässä kamppaillaan erilaisten ongelmien kanssa. Kirjoitukseni tehtävä ei ole pyyhkiä pois tätä puolta elämästä.

Hyvät asiat ovat nyt kaatamassa jotain parempaa. Lasten harrastukset ovat ihania ja tärkeitä. Mikään ei ehkä elämässä ole hienompaa kuin seurata lasten kasvamista ja etenemistä elämässä. Perheessämme on varmasti yksi kirjoittamaton sääntö: alisuoriutuminen on keinojen ja arvojen taulukossa viimeisenä. Riittää kun tekee parhaansa, mutta tahallinen riman alittaminen saa vanhempien otsan kurttuun. Kolme lastamme on noudattanut "sääntöä" ja rajoitettunakin harrastamisesta on tullut iltojen täyttäjä. Tähän täytyy vielä huomauttaa, että lasten ei meillä tarvitse täyttää vanhempien täyttymättömiä haaveita.

Työ on kummallakin tärkeä asia ja sitä tehdään. Olemme saaneet kodeistamme työteliään mallin. Malli on hyvä tiettyyn rajaan asti. Itse aidosti yritän rajoittaa työtäni. Vaimoni on onnistunut yrityksessä, minä en. Mahdoton määrä hyviä asioita on vyörynyt työssä viime aikoina pelikentälle.
Viihdyn ja nautin kun saan katsella kaikkea sitä ja olla siinä mukana. Kirjoitan nyt tässä omasta puolestani ja se ei tarkoita sitä, etteikö vaimoni työssä olisi näitä ihanuuden elementtejä.

Päivä elävästä elämästä näyttää tältä. Kello soi kuuden jälkeen, lyhyen 30 sekunnin hiljaisen rukouksen jälkeen nousen sängystä ja säntään herättelemään varhaisimpia kouluun lähtijöitä. Kuin robotit alamme suorittamaan aamua ja toistelemaan lauseita: "Pue nopeasti!", "Pese hampaat!", "Puuro kuivaa kattilaan", "Kuka vie koiran ulos?" Noin tunnin aikana tilanne alkaa purkautumaan ja ovi käy tiheään. Itse ajan Helsinkiin ja kohtaan pikavauhdilla monta asiaa päivän aikana. Koetan lähteä ajoissa, etten jää Klaukkalan risteyksen ruuhkaan ja soitan kotiin ohjeita siitä mitä pitää olla valmiina ja kuka odottamassa ulkona, että vien hänet suoraan harrastuksiin. Kyytien välillä säntään kotiin, vetäisen hiilarimössön kiduksiin, lähden hakemaan harrastajaa ja ohjeistan jalkapalloilijan ja hänen kavereidensa hakuajan, koska peli Espoossa alkaa kahden tunnin kuluttua. Vaimo valmistelee lähtöä tyttöjen kanssa alakoulun iltajuttuun. Paluu tapahtuu tyttöjen mentyä nukkumaan ja kohta minä jo nukahdan tuoliin. Ihanan tuttua perhe-elämää monelle, kai?

Se paras puuttuu ja tätä kirjoittaessa WhatsApp laulaa: "Mennäänkö huomenna päivätreffeille? Museoon ja syömään? " Valon nopeudella vastaan: "sopii!!! ja sydämiä". Pieni viesti tuo taas ajatuksen siitä, tälle tarvitsemme tilaa. Parasta hyvän keskellä on puolison kohtaaminen. Miksiköhän se niin helposti unohtuu?


 


Markon muita blogi-kirjoituksia

 

Marko Huhtala

markoPerheen isä, jonka harrastuksiin lukeutuu mm. puutarhanhoito. Työasuun kuuluu valkoinen panta, jota sokerinpalaksi kutsutaan.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok