Omenistaan puu tunnetaan

2.9.2018 Marko Huhtala

Omaan lapsuuteeni ei kuuluneet omasta puusta kerätyt omenat. Liian pohjoinen kasvuvyöhyke ei ollut omena-aluetta. Oman kodin pihaan istutinkin sitten kaksitoista omenapuuta. Alkuvuodet omenia tuli silloin tällöin yksi sinne toinen tänne. Nyt sitten kukinta oli runsas ja omenasato lämpimän kesän myötä sen mukainen. Minusta on herännyt varsinainen Martti (miespuolinen Martta-järjestöön kuuluva). Uuni on kuumana, kun paahdettua omenasosetta valmistuu pakkaseen. Viinipuristimen näköinen härveli murskaa omenat kasaan ja mehua valuu pullotolkulla.
Käyskentelen omenapuiden luona ja tunnustelen ja maistelen joko eri lajikkeet ovat kypsiä. Ihania aromeja ja erilaisia lajikkeita eri tarkoituksiin on kuin parhaalla viinitarhurilla. Samo, Ananaskaneli, Pekka, Eppulainen, Borgovskoje jne. saavat makuhermoni taivaisiin. Vaivannäkö ei ole ollut turhaa.

Sato vaatii työtä. Useiden vuosien leikkaus, keväisin ja syksyisin. Pinsistys kesäisin ja oksien taivuttelu oikeaan kulmaan. Puut on pidetty niin matalana, että vaivatta saa omenat yläoksiltakin.
Sato vaatii työtä, mutta vaiva palkitaan ruhtinaallisesti.

Puiden alla kävellessä väistämättä pohtii mennyttä kesää ja myös kesäistä avioliittoleiriä. Usean vuoden avioliittotyössä olleena miettii, onko tullut satoa? Huomaan, että kyllä suhteemmekin on kypsynyt. Rehellinen erilaisuuden tunnustaminen. Hiertävien asioiden nostaminen pöydälle ja niiden kimppuun käyminen yhä uudestaan ja uudestaan on kannattanut. Ainakin tiedostan mitä vaimo kaipaa, millaisen kielen puhumisen kautta herätän suhteemme kukoistukseen.

Kirjojen ja elokuvien hahmo mielensäpahoittajakin toteaa, että ei se vaimo vaihtamalla parane. Liian moni suhde menee pieleen sillä, että ei olla valmiita tekemään työtä suhteen eteen. Alan olla sitä mieltä, että ihmiset eivät saa mennä naimisiin, ellei heillä ole avioliiton ajokorttia. Kyllä minä niin mieleni pahoitan siitä, että ihmisillä ei ole käsitystä niistä yksinkertaisista asioista, millä suhde voisi olla joutsenmainen, koko elämän mittainen. Kyllä ei ole ihmisten aina helppo elää yhdessä vaikka olisi taitojakin opeteltu, saati ilman opettelua.

Onkohan kukaan laskenut erojen tuomaa kansantaloudellista tappiota? Nyt vaan avioliittotyössä olevat insinöörit ja muut alan osaajat laskimet käyttöön. Millainen on se tappio rahallisesti, joka koskee useaa sukupolvea liiton päättyessä. Kaikki se kipu, oikeustoimet, lasten ongelmat, sosiaalipuolen avustukset ja muut sellaiset, jotka tuovat kustannuksia, kun kaksi erilleen joutunutta ihmistä ajautuu erilleen. Elleivät päättäjät usko hyvällä, niin rahalla he uskovat sen, mikä hyöty on avioliittotyöstä. Josko vielä saataisiin etukäteen tehtyä työtä avioon aikovien parissa.

Kunhan näitä omenapuun alla pohdin. Satoa alkaa olla varastossa ja alan syysleikkaukset ja puun hoitotoimenpiteet. Omenapuu kun elää yli sata vuotta, niin satoa on odotettavissa hyvällä hoidolla vielä tulevillekin sukupolville. Jos jäit miettimään, mikä se pinsistys on niin katso googlesta.


 


Markon muita blogi-kirjoituksia

 

Marko Huhtala

markoPerheen isä, jonka harrastuksiin lukeutuu mm. puutarhanhoito. Työasuun kuuluu valkoinen panta, jota sokerinpalaksi kutsutaan.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok