13 vuotta

16.4.2017 Marko Huhtala

Pääsiäislauantai 13 vuotta sitten oli hääpäivämme. Riihimäki oli sonnustautunut valtakunnalliseksi pääsiäiskaupungiksi. Appiukkoni vihki meidät kauniissa puukirkossa. Kirkon puuholviin kantautui puhe rakkauden puutarhasta. Olimme Annani kanssa tutustuneet nopeasti, alkaneet seurustella pikavauhtia, menneet kihloihin ja naimisiin. Häiden jälkeen yhdeksän kuukauden päästä syntyi esikoinen Juho. Ensimmäisellä tapaamisella olimme sopineet, että jos meillä on tyttö hänestä tulee Helmi. Helmi syntyikin kaksi vuotta ja kaksi päivää Juhon jälkeen. Perhe täydentyi vielä Ainon syntyessä. Minä opiskelin ja rakensimme talon. Kävin etsimässä itseäni isieni mailla. Muutto sinne ajoittui siten, että Juho syntyi muutama päivä muuton jälkeen. Vuoden sisällä palasimme ja muutimme kohta rakennusajan väliaikaisasuntoon. Kaikkeen on sisältynyt rakkautta, huumaa, kiukkua, väsymystä, epätoivoa, suuria voittoja, tappion hetkiä ja ennen kaikkea kaiken se kestää asennetta. Epätavallista? Ei ole! Tällaistahan se monen perheen elämä on. Nykyinen tilanne on hieman erilainen. Harrastuskuljetusvaihe ja ikuinen puolisoilta toiselle siirtyvä työstressi vallitsee elämää. Tarinat ovat tuttuja, mutta ne ovat kuitenkin jokaisen perheen omia ja jokainen parisuhde ja perhe luovii niissä omilla välineillä.

Sovimme seurusteluvaiheessa, että naimisiin meno tarkoittaa sitä, että niin pahaa paikkaa ei tule, että erilleen pitäisi lähteä. Tästä sopimuksesta on pidetty kiinni. Se sopimus on vahvistettu alttarilla - Jumalan kasvojen edessä - kummankin sanoessa tahdon. Rakkaus voi olla joskus koetuksella, mutta jos on tahto rakastaa niin se on nykykielellä sanottuna, aika kova juttu. Tyrkytän tätä neuvoa aktiivisesti vihkiessäni pareja. Sopikaa tämä asia keskenänne ja pitäkää siitä kynsin hampain kiinni.

Kahden ihmisenhän on sinänsä "helppo" lähteä erilleen jossain mielessä. Olen joutunut senkin kokemaan erotessani ensimmäisestä avioliitostani. Kipua se on ja pieni kuolema, en hyväksy siinäkään tuota helppoutta. Kun on kysymys perheestä jossa on lapsia, panokset kovenevat. Olen seurannut vierestä erilleen kasvamisia, erosta huolimatta kavereita juttuja, nyrkkitappelueroja jne. Olen edelleen sitä mieltä, että tahdolla olisi monissa tilanteissa selvitty. Eri asia on tahalliset avioliiton kuolemansynnit, kuten väkivalta, jatkuva ja toistuva pettäminen jne. Niissä ei tahto riitä. Kuolemansynti käsite tulee katollisesta kirkosta. Se on tietoista ja jatkuvaa synnissä elämistä. Kuolemansynnit johtaa nimenomaan henkiseen ja hengelliseen kuolemaan. Avioliiton kuolemansynnit johtavat liiton henkiseen ja hengelliseen kuolemaan, tahdon kuolemaan.

Me olemme tahtoneet ja koettaneet vahvistaa tuota tahtoa avioliittoleireillä ja opettelemalla puhumista. Rakkautta on osoitettu - omasta puolesta joskus miehekkään kömpelösti- ja osoitetaan. Tämän blogiseurakunnan edessä tahdon luvata harjoitella sen osoittamista entistä vahvemmin ja paremmin myös arjessa.

13 on rakkauden luku, 1 Kor. 13


 


Markon muita blogi-kirjoituksia

 

Marko Huhtala

markoPerheen isä, jonka harrastuksiin lukeutuu mm. puutarhanhoito. Työasuun kuuluu valkoinen panta, jota sokerinpalaksi kutsutaan.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok