Hankalien tilanteiden työkalupakki

12.8.2018 Markku Hapulahti

Olipa kaikin puolin hieno kesä! Löydettiin jotenkin sellainen rento yhteyden kokemus, joka lienee vain suora seuraus lisääntyneestä yhteisestä ajasta. Tästä pitäisi jatkaa, että nyt olemme erityisen voimaantuneita arjen pyörittämiseen, mutta tuntuukin siltä kuin kesän eväät olisi jo syöty – Aika ja yhteys näyttävät olevan tuoretuotteita, joita ei voi varastoida pitkälle arkeen.

Minun tapani reagoida kiireeseen, väsymykseen ja vastoinkäymisiin on ärtyminen, kun taas puolisoni syyllistyy. Nykyään tunnistan tunteen paremmin enkä yritä torjua sitä, ja yllätykseksi tämä on laskenut ärtymisten esiintymistiheyttä ja vaikuttavuutta. Kertyneellä kokemustiedolla osaan jo ennakoida potentiaalisia riskitilanteita. Mutta ei mielipahasta eroon pääse, ja kun eteen tulee selvästi hankalampi tilanne, on aika ottaa esiin järeämpi työkalupakki.

Ensimmäiseksi yritän erottaa henkilön ja asian siunaamalla henkilöä mielessäni. Ihminen on hyvä, mutta maailman melskeessä teemme vääriä ratkaisuja. Jumalan, tuntemattoman ja tiedostamattoman mukaan ottaminen on ratkaisevaa: Vahvat tunneperäiset toimintaimpulssit on asetettava oikeaan perspektiiviin, jossa tapahtuma ei määritä minua tai maailmaa, ja jossa ohjausvaltaa on muuallakin kuin minun tietoisella puolella. Laajemman kokonaisuuden hyväksyminen osaksi tapahtumaa hillitsee myös oman persoonan ympärille rakentuvaa puolustusmuuria; olen jo turvassa ja hyväksytty monella eri tavalla, minulla on myös Puolustaja, joten minun ei tarvitse hyökätä tai piilotella heikkouksiani.

Seuraavaksi pyrin kertomaan asiasta toiselle, tai ihan vain lausumaan nousseen tunteen ääneen. Jaettu huoli puolittuu, kunhan läheistä ei käytä kaatopaikkana. Työkaverille tai puolisolle on täysin sopivaa sanoa "kylläpä ärsyttää", ja vastaukseksi on lupa saada kuuntelija eikä ratkaisija. En kuitenkaan lähetä suurempia negatiivisia tunteita sisältäviä sähköisiä viestejä, koska kommunikointikanavan rajallisuus asettaa vastaanottajan täysin mahdottomaan asemaan.

Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on antaa huomiolle mahdollisuus löytää tapahtumasta enemmän ja tarkempaa informaatiota, joka avaa rakentavan tien ulos tilanteesta. Jos joudun reagoimaan tilanteessa heti, niin valitsen tietoisesti sovittelevamman asenteen, ja tarvittaessa täsmennän viestiäni myöhemmin.

Jos samantyylinen asia nousee esiin useasti, niin kysyn itseltäni seuraavia kysymyksiä: Mitä en kuullut tai nähnyt? Millainen historia tällä asialla on? Onko ympäristömme niin samanlainen, jotta pystyn tulkitsemaan tapahtuman samoin? Mihin standardiin vertaan? Yleensä kysymykset osoittavat, että ärsyyntymisen syy ei olekaan itse tapahtumassa, vaan odotusteni vääristämissä havainnoissa ja tulkinnoissa. Olemme kaikki erilaisia, ja vaikka meillä on yhteinen otsikko, niin saatamme puhua eri asiasta.

Ainakin minulla mielipaha kumuloituu. Voin käsitellä epäonnistumisia ja loukkaantumisia aika joustavasti kaksi kertaa, mutta mikäli kohtaan vielä kolmannen pettymyksen lyhyen ajan sisällä, niin yleensä ylireagoin. Syynä tähän lienee tunteiden synnyttämät hormonit ja edellisten negatiivisten havaintojen luoma vääristynyt tulkintakonteksti. Käytän "kolme hutia ja ulos" -ajatusta, jossa kahden äskettäin mielipahaa aiheuttaneen tilanteen jälkeen rauhoitan tietoisesti kehoa ja mieltä. Tähän riittää usein hyvin pienet asiat, kuten syvät hengitykset sekä miellyttävä kuva tai muisto. Jos törmään kolmanteen pettymykseen, pyrin tekemään jotain fyysistä 20 minuuttia. Jos en pääse "pakoon", niin mietin kolmesti mitä sanon, ja siltikin piikit pyrkivät lentelemään.

Elämään kuuluu sisäänkirjoitettuna kärsimystä, josta osa näyttää olevan vain hyödytöntä ja tuhoavaa, kun taas osa on tarkoitettu paremman lopputuloksen siemeneksi. Näiden tarkoitusperien erottelu on lähes mahdotonta. Mutta meille on kuitenkin annettu vapaus valita, annammeko koetun kärsimyksen vähentää elämän merkitystä, vai tuemmeko toisia ja itseämme kestämään vahvana. Valintaan kuuluvat sekä päämäärä että keinot, siksi mitättömiltäkin tuntuvia työkaluja saa arvostaa. Tämäkin päivä kannattaa aloittaa huomenella ja hymyllä.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Merkitysten kintereillä. 42v, naimisissa 17v, kolme lasta, Riihimäeltä.


Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok