Mutkikkaita asioita

22.7.2018 Markku Hapulahti

Työnantajani harkitsee siirtävänsä minut paikkakunnalle, jonne ei voi työmatkailla päivittäin. Näin kesärientojenkin keskellä olemme yrittäneet arvioida tilannettamme – ja onneksi kesäämme kuului taas Pieksämäen perheleiri, joka tarjosi ympäristön etsiä rauhaa tässäkin asiassa. On mielenkiintoista havaita, että kun eteen tulee tarpeeksi monimutkainen asia tai elämän tärkeimpiä kysymyksiä, niin älyllä ja logiikalla niitä ei voi ratkaista.

Näin sanoo myös aikuisuuden kognitiivisen kehityksen dosentti ja viisaustutkija Eeva Kallio (HS 12.1.2017). Ensimmäinen vaihe kohti viisaampaa ongelmanratkaisua on oman perspektiivin ylittäminen kohti moninäkökulma-ajattelua. Viisauden lopullinen muoto ei ole kuitenkaan löytää perusteluja kaikelle, vaan se on Kallion mukaan eri näkökulmien pohjalta muodostettu eettisesti kestävä mielipide. Suhteemme mielipiteeseen tulisi kuitenkin säilyttää nöyränä, koska maailmankuvamme on rajoittunut, tilanne ja tieto muuttuvat.

Viisas ongelmanratkaisu sisältää siis moraalivalinnan; tahdon päätöksen liittyä uskolla joihinkin muutamiin väitteisiin todellisuudesta tai siitä mikä elämässä on tavoiteltavaa. Ja tämä valinta saakin vaikuttaa kaikkeen muuhun. Jos voisin rakentaa arvojärjestykseni vapaammin, niin lopputulos saattaisi tuntua loogiselta ja harmoniselta, mutta tämä rakennelma ei kantaisi muutostilanteessa: Se olisi vahva siellä missä jo muutenkin osaisin huomioida vahvuuden, ja heikko siinä mitä kysyn juuri nyt.

Olemme perheenä siinä mielessä "onnekkaita", että meillä on tuoretta kokemustietoa tilapäisestä erillään asumisesta. Vaikka arvomme, tilanteemme ja tunteemme näyttävät puoltavan yhtä suuntaa, niin samalla kokemus valaisee lähimaastosta muitakin mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia reittejä. Riskit ovat samat kuin ennenkin: Ihminen mukautuu melkein mihin tahansa tilanteeseen, tai suunta katoaa, kun yrittää oikaista ovelasti pienempien polkujen kautta.

Päätökset vaikuttavat moniin ihmisiin, joten miksi sulkisin heidät pois valmistelusta? Lapsilla on mielipiteitä, joita ei voi enää ohittaa. Samoin sukulaisella, naapurilla tai yhteisöllä. Elämä ei ole yksilösuoritus, vaan joukkuelaji, jossa tarvitaan aikaa, koska asiat kytkeytyvät toisiinsa moninaisesti ja ihmisen sisäinen prosessi on tuskastuttavan monikerroksinen; tätä verrataan yleensä sipulin kuorimiseen ihan syystä.

Olen perusluonteeltani enemmän "mutkat suoriksi" -tyyppi, joka yliarvostaa hallinnan tunnetta ja välttää epävarmuutta. Nämä ovat minulle isoja kompastuskiviä. Kuvittelen, että on mahdollista tehdä asioita niin, että lopputuloksen on aivan pakko seurata jollakin tavalla tätä valmistelua. Tai että olisin toiminnan kautta oikeutettu johonkin. Maailma on kuitenkin hieman vähemmän ennakoitavissa ja jopa paradoksaalisempi kuin mitä haluaisin sen olevan.

Enkä ole oikeutettu mihinkään, muuhun kuin yrittämään uudelleen ja toivomaan. Nämä ovatkin samalla etuoikeuksia. Oman osuutemme rinnalla voimme tehdä älyn ylittäviä uskon oletuksia, joissa Pyhä Henki toimii eduksemme. Joskus lopputulos on ollut sellainen kuin mitä osasimme odottaa, joskus se on ollut jotain ihan muuta. Kaikella on kuitenkin merkitys, jonka varassa tänään rakennetaan. Niinpä meidän ei tarvitse nytkään etsiä kristallipalloa tai lukita itseämme johonkin muottiin. Kaikkein suurimmat linjavedot on jo tehty, ja tämä suunta on kaiken elämisen arvoinen. Oli kyseessä sitten valtaväylä tai kinttupolku.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Merkitysten kintereillä. 42v, naimisissa 17v, kolme lasta, Riihimäeltä.


Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok