Yksilöllinen avain maailmaan

8.4.2018 Markku Hapulahti

Lähi-idän komennukseni päättymisestä on kulunut noin puoli vuotta. Olisi hyvä vilkuilla taaksepäin ja jakaa kokemuksia, mutta arki pitää kiinni suitsista. Mistä edes aloittaisi, tai miten? Voisi kai yrittää asettua toisen asemaan - Tunnustan, ajatus perheen pyörittämisestä yksin herättää puolustusreaktioita.

Mieleen on silti noussut useampia välähdyksiä siitä, millaista kotona on ollut. En tunnista mihin aistihavaintoon tämä tieto perustuu, informaatiota taitaa liikkua tiedostamattomalla puolella. No, nyt olemme kuitenkin tehneet aivan tietoisia päätöksiä jakaaksemme kokemuksia, terveiset Jordaniasta!

Olemme täällä, koska lähes kaikki tieto perustuu aluksi kokemukseen. Ja merkittävin tieto elämässä on henkilökohtaista tietoa, josta toinen ei voi tietää ja jota ei voi siirtää. Ei ainakaan helposti tai laajasti. Vaikka juuri tämä maa on meille kaikille tuntematon, niin täältä löytyy monia samankaltaisuuksia minun matkaani. Yksityiselle on ainakin annettu mahdollisuus muuttua enemmän yhteiseksi.

Jos otamme tällaisen ihmisen kokoisen näkökulman maailmasta, joudumme ristiriitaiseen tilanteeseen: Koko todellisuus ja totuuskin piiloutuvat meiltä yksilöiltä, koska hyvin harvoja ihmisiä voi tuntea hyvin. Mutta toisaalta, jokaisen ainutlaatuinen tarina kertoo tosiasioita kokonaisuudesta. Minunkin. Siksi on tärkeää tunnistaa, millaisten linssien takaa tätä maailmaa katselee.

Maailmankuvamme – joka ei ole kovin laaja muutenkaan - on nimittäin vaarassa kaventua lisää, kun havaitsemme vain omiin oletuksiimme ja kulttuuriimme sopivaa informaatiota, tai kun media nostaa esiin vain kaiken poikkeavan. Lapset ihmettelevät, että missä ovat ne kaikki myrkylliset eläimet. Eikä Lähi-Itä ole sekaisin, vaikka alueella on vakavia ongelmia ja jopa inhimillisiä katastrofeja.

Jos haluaa kuvaan lisää sävyjä, on mentävä lähemmäksi toisten yhteyteen. Vuorovaikutus lisää ymmärrystä, mutta samalla se muuttaa molempia. Maailma suhteellistuu, jolloin asioille löytyy selityksiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki olisi yhtä tärkeää, tai että oikea vastaus löytyisi keskeltä. Mistä sitä suuntaa voisi hakea?

Mieli on aivan poikkeuksellinen. Se on tietoinen ja se voi tavoitella mahdollisia tulevaisuuksia; arvoja, ihanteita, tai Suomen kuumaa intiaanikesää. Nämä eivät ole totta sanan tiukassa realistisessa merkityksessä, vaan ne hahmottuvat osina siellä täällä, todennäköisyyksinä, jopa leikkinä. Mutta hetkinen, jos kerran pystyn ajattelemaan jotain, niin silloinhan se on jo olemassa! Ehkä se on vain tulossa todeksi. Kun arvostan jotain paljon, niin silloin pyrin ottamaan sen huomioon elämässäni kokonaisvaltaisesti. Pala palalta, näkymätön muuttuu näkyväksi. Ideoiden maailman lisäksi suuntaa voi myös etsiä keinoista tai vaikutuksista; hedelmistään puu tunnistetaan.

Jos yrittäisin arvioida jonkin hyvyyttä, niin varmaan aloittaisin kysymällä: Antaako tämä ihmisille mahdollisuuksia kasvaa täyteen potentiaalinsa? Myönnän, että ajatus kuuluu länsimaisen ja kristillisen arvomaailman piiriin. Hieman idempänä kyseltäisiin, oletko osa jotain suurempaa. Ja heimokulttuureissa joukko ja sen perinteet muodostaisivat arvopohjan.

Kaikkein hankalinta tässä omassa kysymyksessäni on se, etten voi vastata siihen itse. Jos pysyn lojaalina arvomaailmalleni, niin on kuunneltava vastaajaa, jolle jää myös vastuu tulevaisuudesta. Totta kai ohjailemme joskus toisiamme, mutta tämän tehtävän tulee olla aina tilannesidonnainen ja ajallisesti rajattu.

Aivan liian paljon vapautta virheisiin taipuvaiselle yksilölle! Ei ole vapautta ilman vastuuta. Jokainen on pakotettu etsimään elämän johtolankoja omalta kulttuurisidonnaiselta paikaltaan, ja vastaamaan kysymykseen elämän tarkoituksesta. Näiden vastausten läpi hahmotamme maailman. Siksi on jotenkin ymmärrettävää, että elämän perusteita koskevien tulkintojen kirjo on suuri. Ainakin päällisin puolin tarkastellessa.

Löytyisikö moniäänisyyden taustalta joitakin yhteisiä nimittäjiä? Ainakin haluaisin uskoa sellaiseen, ja ihmisten kanssa keskustellessa tällainen aavistus nousee hetkittäin. Mutta kokonaisuus pysyy piilossa, omalla avaimella kun ei pääse sisään kovin moneen taloon.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Merkitysten kintereillä. 41v, naimisissa 16v, kolme lasta, Riihimäeltä.


Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Lisätietoja