Kuva matkalta

22.10.2017 Markku Hapulahti

Viimeiset viikot ovat enää jäljellä puolen vuoden Lähi-idän työkomennuksesta. Jos kaikki olisi mahdollista, niin liittäisin täältä elämääni hienoja ihmisiä, hyviä tapoja eri kulttuureista, ajatuksia uskonnoista, kesän. Tämä ei kuitenkaan tuottaisi pysyvää iloa, koska elämä on yhden ison asian ympärille rakentuva kokonaisuus, eikä itse poimittujen palojen summa. Suhteemme Jumalaan ja sitä kautta lähimmäiseen ovat eniten elämäämme vaikuttavat asiat. Nämä muutamat valaisevat järjestyksen, merkityksen sekä päämäärän kaikelle muulle, ja ne luovat rajat, joiden sisällä kukoistamme. Maailman melskeessä niin vähän on lopulta tärkeää, että se mahtuu yhteen kuvaan.

Saatana repii kuvan ja kannustaa askartelemaan yksilöllisemmän version; sellaisen, jossa voisimme itse päättää tilannekohtaisesti mikä on tärkeintä. Tämä voi kuulostaa rakentavalta ajatukselta, mutta tällöin hyvistä yksittäisistä paloista rakennetaan kokonaisuus, joka taistelee alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Jos nielaisemme syötin ja edes yritämme muokata meille annettua tärkeysjärjestystä, niin asetamme samalla hetkellä itsemme tärkeimmäksi, tiedostamattamme ja puutteellisina. Olemme yksilöllisiä, mutta se ei muuta alkuperäämme, tai lisää vapauttamme. Ihminenkin koostuu pitkälle erikoistuneista elimistä, jotka toimivat osana juuri tietynlaista kokonaisuutta. Totuus ei ole meidän oma sisäinen mielikuvamme, vaan meistä riippumaton, yhdenlainen ja osiltaan mysteeri. Ihmiselle tuntuu olevan vaikeaa tunnustaa, että emme ole keskiössä, ja että joku voi kävellä meidän perustellun mielipiteemme yli. Siksi onkin helpompi pitää totuutta vain yhtenä mahdollisena näkökulmana muiden ajatusten joukossa. Ja joskus inhimillisiin virheisiin on vähemmän varaa. Vain vähän ohi siitä kaikkein tärkeimmästä, siitä joka piti huomioida kaikissa tilanteissa, voidaan tulkita kertaluonteiseksi huolimattomuudeksi, mutta toistuessaan pienikin vääristymä mitätöi idean täydellisesti. Keskeisimmän sisällön löytäminen ja siihen keskittyminen on enemmän tahto kuin taitokysymys; siksi se luonnistuu useimmilta jo ensimmäisillä treffeillä.

Ensitutustumisesta saatetaan päästä suhteeseen. Koska meidät on luotu heijastamaan palvomaamme kohdetta, niin voimme antaa muille vain sitä, missä olemme itse kiinni. Ja kaikki palvovat jotain. Ihmisen biologiasta johtuen asiat ilmenevät meille kokemuksina, jolloin syntyy vääjäämättä erilaisia ja jopa päällisin puolin yhteensovittamattomia ristiriitoja. Mitattavissa asioissa voidaan löytää yksi vastaus, mutta suhteissa ei saa langeta objektiivisuuden viittaan puettuihin uskomuksiin, vaan on luotettava omaan sisäiseen varmuuteen. Jumalan toiminta elämässämme ei jää mysteeriksi, vaikka kokonaisuus jäisikin osittain piiloon. Eikä tämä sisäinen varmuus ole omatekoista tai edes suhteellista – ihmistäkin pystyy rakastamaan, vaikka kaikkia hänen tekojaan ei pidä hyväksyä. Kaikissa suhteissa pitää osata myös pakittaa kohtaan jossa meni vikaan, katua tehtyä väärää, armahtaa, ja päättää yhdessä paremmasta suunnasta. Mitä merkitystä oikealla ja väärällä muuten olisi?

Koska emme ole itse tärkein, niin asennoitumisemme kaikkein tärkeimpään suhteeseen täytyy lähteä aina siitä, mitä Jumala tahtoo. Mitä tärkeämpi asia, sitä enemmän se ottaa ja antaa. Totuutta voi etsiä vain antautumalla koko elämällään, ja vastauksena se tuottaa täysin uuden elämän. Meitä palvellaan ihan jokainen päivä, mutta omien rakennelmiemme ohi, jotta emme saisi mitä kulloinkin haluamme, vaan saisimme sitä mitä sydän tarvitsee nähdäkseen enemmän ja muuttuakseen. Siksi jokapäiväisessä leivässä – riemuineen ja suruineen - on aina mukana odottamatonta lääkkeen sivumakua. Valitettavasti voimme kehittää vastustuskykyä myös parantaviin asioihin. Se, että emme kykene aivan vielä täydellisyyteen, ei tarkoita yrittämisestä luopumista. Kaikki todella merkittävät asiat alkavat vähäeleisesti. Hän jolla on valta, osaa kyllä antaa valinnoillemme niiden edistämän lopputuloksen mukaisen arvon. Yrittämisen mukaan meidät punnitaan, ei lopputuloksen. Onneksi. Sillä keskeneräiseksi jää tämäkin matka.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Merkitysten kintereillä. 41v, naimisissa 16v, kolme lasta, Riihimäeltä.


Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok