Lähtö lähellä

30.4.2017 Markku Hapulahti

"Hautajaisjärjestelyni ovat seuraavat...". Muotoilen varalta viimeistä tahtoani, koska lähden puoleksi vuodeksi kansainväliseen kriisinhallintatehtävään Lähi-itään perheen jäädessä Suomeen. Kirjoittaminen hidastuu, koska se vetää sekä poissaolon että kuoleman kaukaa ajatusten tasolta näkyväksi tähän hetkeen, yksityisyyteni rajan sisäpuolelle.

Jäämisen ja lähtemisen tasapainovaaka heilahtaa hieman, mutta palaa takaisin tasapainotilaan. Sen molempiin astioihin on kertynyt niin paljon perusteluita, että objektiivinen arviointi on täysin mahdotonta. Jos tarkastelisimme asiaa pelkästään meidän perheemme tai tämän hetken edun näkökulmasta, niin vaaka kallistuisi jäämisen puolelle. Tähyilemme siis jonnekin muualle, toivottavasti turvallisesti.

Turvallisuus on vaarojen löytämistä ja niiden vaikutusten vähentämistä. Faktojen lisäksi turvallisuus on pelkkä kokemus. Tahdon lähteä ja olen saanut hyvän perehdytyksen työn aloittamiseen sekä riskien hallitaan. Ei siis ole ihme, että koen suurempaa turvallisuutta kuin puolisoni, joka jäänee vaikeasti hallittavien tilanteiden operaatioalueelle taistelemaan jaksamisestaan.

Tämä on yhteinen päätös, mutta kaukana kompromissista, koska kannamme niin erilaisia seurauksia.

Olen varma, että Saatana löytää muutoksesta uusia heikkouksia ja iskee suoraan niihin. Mutta uskon myös Jumalaan, joka muokkaa tilannetta, varustaa ja antaa voimat. On kaikkien kannalta vain helpompaa, kun en pidä yhteyttä jokainen päivä - heikkoutta houkutellaan syötillä, joka muuttuu tuhoisaksi vasta kun päätän nielaista syötin koukkuineen.

Olemme yrittäneet valmistautua, mutta mikään palvelu, järjestelmä tai raha ei korvaa toisen vanhemman fyysistä poissaoloa. Turvallisesta olotilasta huolimatta kirjaan viimeisen tahtoni hyvin lyhyesti ja palautan mielellään kuoleman käytännöstä takaisin ajatusten tasolle.

Olen elävä olento, mutta vasta henki tekee minut eläväksi. Kun tunnistan kuka olen, tiedän mitä tehdä. Tiedän mitä edistän tai vastustan, tiedän mitä minulta odotetaan ja mikä on mahdollista. Onko tämä tilapäinen elämänmuutos välttämätön? Ei tietenkään, mutta haluan palvella viisaasti Jumalaa, perhettäni, työnantajaani, maallista valtaa ja lähimmäisiäni. Jos en opettele sitä tänään, niin miten osaisin valita oikein huomenna? "Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan" (Luuk. 8:18).

Vaikka olen yksilö ja vastuullinen toiminnastani, niin silti minä en ole keskiössä, totuus on. Jumala ei muutu. Hänen ilmoituksensa asioiden suhteista ei muutu – se ankkuri pitää - mutta minä voin etsiä lisää tietoa, pyytää ymmärrystä ja yrittää muuttua totuuden mukaan.

Haluaisin, että kaiken keskus olisi lempeä rakkaus, mutta se onkin valta; valta järjestää kaikki sellaiseksi kuin haluaa. Joskus nämä pysyvät rakenteet ovat silmältä piilossa maailman voimien tomupilvessä. Vain "Minä olen alfa ja oomega, alku ja loppu" (Ilm. 1:8), jolloin myös syntymä ja kuolema asettuvat vain osaksi kokonaisuutta. Ajallisesta ja katoavasta on noussutkin katoamattomuutta. "Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon" (Joh. 12:24).

Annanko elämäni käyttöön, vai pidänkö sen itselläni? Tässä elämänvaiheessa olen todennäköisesti jo löytänyt kaikki hyvät ideat, korulauseet ja konditionaalit ajatusteni onnenpyörästä. En pyöritä sitä enää. Syteen tai saveen, nyt nähdään taipuuko ajatus käytännöksi.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Hieron sopimusehtoja sinunkaupoille itseni kanssa. Perustietoja: ikää vasta 40, tahdoimme -01, kolme lasta, kotipaikka Riihimäki.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok