Luulen tietavani

5.2.2017 Markku Hapulahti

Runebergin päivän lisäksi tänään vietetään kynttilänpäivää, jolloin Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin lunastettavaksi Jumalalta esikoispoikana Mooseksen lain mukaisesti. Ristillä Jumala-Kristus täytti Israelin kansalle tarkoitetun lain ja yhdisti sen itsessään evankeliumiksi kaikille kansoille. Mistä päin se onni löytyy, ulkoa vai sisältämme? No ainakin kun asetin painopisteen itseeni, en vain noussut muiden yläpuolelle, vaan tosiasiassa kaikki oli olemassa vain minua varten. Tapa, jolla tarkastelen maailmaa, on samalla myös identiteettini. Itsekeskeinen maailmankuva loi odotuksia ja tarpeita, jotka eivät edes voineet täyttyä: Maailma pysyi pahana, puoliso ei tukenut tarpeeksi ja Jumala oli piilossa. Pienetkin suunnan muutokset poispäin entisestä haastoivat koko elämäni perusteita, ja siksi halusin pitää langat tiukasti käsissäni. Lainaan piispa Juha Pihkalaa: "[Muutoksen] uhan alla vakuuttuneisuuteen vaadittavan informaation ehdot määritellään tavalla, jotka varmasti pysyvät omassa hallinnassa". Vasta ruuhkavuodet, remontoitava talo ja avioliiton kriisi kolauttivat pienen särön identiteettiini, ja ihmetyksekseni maailma ei romahtanutkaan. Ihan kaikki ajatukset eivät siis olleet totta. Järjen vallan alta ilmestyi näkyviin uusia tapoja tietää; tunteita, vaistoja, sisäisiä kokemuksia, tuntemuksia. Vaikutti siltä, että en ollut ohjannut, enkä tiennyt. Tietämättömyydellä ei voi perustella mitään asiaa. Mutta jos siitä seuraa nöyryyttä kohdata väisteltyjä kipuja, arvopohjaisesti suuntautunutta totuuden etsintää, ja luottamusta lähimmäisiin, niin onnistuminen muuttuu ainoaksi vaihtoehdoksi - oli kyseessä sitten maallinen, avioliitollinen tai ikuisuusasia. "Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen" (Luuk 9:24).

Temppelissä Simeon ja Hanna ylistivät lasta. He olivat lukeneet Tanakinsa (Vanha testamentti), joten he saattoivat vain arvata oikein lukemansa perusteella. Todennäköisesti heille kuitenkin syntyi vahva sisäinen kokemus ja tarve toimia sen varassa. Meille, jotka haluamme aukottomia tieteellisiä todisteita, ei jää muuta mahdollisuutta kuin yksioikoisesti uskoa tai olla uskomatta. Vai jääkö? Informaatiosta tulee tietoa vasta tulkitsijan kautta. Kun luin Raamatun ja saksalaisella pieteetillä kirjoitetun tieteellisen johdanto-opin, Jeesuksen tarina alkoikin tuntua todennäköiseltä. Myönnän kyllä etsineenikin johtolankoja, ja yleensä vakuutumme vain omista valmiista kannoistamme. Mutta pointtini on se, että ajatusteni lisäksi kuuntelin myös tuntemuksiani, ja ne yhdessä loivat tiedollisen varmuuden - Ihan kuin informaatio olisi vain tietyllä taajuudella värisevä kieli, mutta vasta välittäjän ja kaikukopan kautta syntyy omanlainen äänensävy. Tästähän kommunikaation mestaritkin puhuvat; tilannetaju ja tapa jolla ilmaisemme, onkin pääsanoma. Mutta voiko tällainen kokemustieto olla jopa johdatusta? Koska olen liian lähellä havainnoitavaa kohdetta, aivoni pilaavat tutkittavan "rikospaikan" sovittamalla kaiken historiaani ja ymmärrykseeni. Mutta kun nyt katson yhtä vuotta taaksepäin, niin täysin sattumilta vaikuttaneiden tapahtumien, valintojen ja kohtaamisten vaikutukset ovatkin yhdistyneet tarinaksi. Juonessa on vielä suuria reikiä, mutta rakenne on selvästi yhtenäinen eikä sattumaa. Tai voi se olla sattumaakin, mutta silloin sen todennäköisyys lienee samaa luokkaa kuin että jostain putkahtaa ainetta, joka muutaman lain ja kemiallisten reaktioiden kautta muuttuu eläväksi soluksi, ja jotkut solujen ryppäät alkavat kysellä merkitysten perään. Tällaisen lottorivin kuvailemiseen tarvitaan numeroiden lisäksi jo muutama värikynä. "Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin" (Ps 19:3-4). Voin tarkastella kuinka asiat ovat nyt, mutta tämä nykytilan kuvaus ei sisällä mitään tietoa siitä, miten asioiden tulisi olla. Informaatiota löytyy kaikkialta, Jumalan yleisestä ilmoituksesta luonnossa, sekä erityisestä yliluonnollisesta ilmoituksesta Sanassa, Jeesuksessa ja ihmeissä. Tätä en voi ymmärtää suoraan, vaan tarvitsen Pyhän hengen avaamaan nämä ilmoitukset minun ymmärtämälläni tavalla. Ilman tätä kokemusta vain luulen tietäväni.

Runeberg ansaitsee tänään viimeiset sanat. Hän ei veikkaile, vaan osuu kauneudella suoraan hillosilmään. Makeaa sunnuntaita! "Runous näkee ja kuvaa sitä, mikä on todellista, oikeata todellisuutta, joka pohjautuu Jumalaan ja täyttää kukkeudellaan maailman. Runous ei paranna luontoa, ei tee sitä ihanammaksi kuin se on, mutta se auttaa ihmiskuntaa näkemään omaa ja maailman ihanuutta, näkemään hämmentävän pinnan läpi. Ihmiskunta istuu elämän rannalla itkien tumman aallon kuohua ja rauhattomuutta. Silloin tulee runous, auringonsäde pilvien lomitse antaen hänen nähdä, kuinka kirkas ja puhdas se meri on, joka lainehtii."


 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Hieron sopimusehtoja sinunkaupoille itseni kanssa. Perustietoja: ikää vasta 40, tahdoimme -01, kolme lasta, kotipaikka Riihimäki.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok