Lapsenkaltainen aikamatka

13.11.2016 Markku Hapulahti

Kysyn lapsilta mitä tekisimme seuraavalla lomalla ja he haluavat lähteä puistoon heti. Mitä pienempi lapsi, sitä konkreettisempi maistiainen on saatava tulevaisuudesta nyt. Pidän tätä malttamattomuutena ja luottamusvajeena (vrt. Stanfordin vaahtokarkkikoe). Hahmotamme ajan yllättävän eri tavoilla, joten etsin oikeaa tietoa. Ja säikähdän. Hyvin suuret järjestelmät muokkaavat ajan mieleisekseen, kun taas hyvin pienissä olosuhteissa ajalla ja paikalla ei ole merkitystä. Löydöt ja niiden siivittämät teoriat ovat hiuksia nostattavaa fantasiascifiä. Näyttää siltä, että aika on havaintojeni suunta, jolle minä annan subjektiivisen merkityksen.
Koska olen itse osa havaintoani tai ajatustani, objektiivisuus on lähes mahdotonta. Minulle on muodostunut syväoletuksia asioiden tiloista, joihin liitän rajallisten aistieni tuomaa tietoa. Tämän utuisen hahmotelman perusteella teen konkreettisia ennustuksia tästä hetkestä, tulevaisuudesta, mutta myös menneestä; aivot eivät nimittäin varastoi tiedonmurusia. Pelkkä havaitsemistavan muutos aiheuttaa toisenlaisen kokemuksen, joten maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin.

Kun tänään kuvailen itseäni avioliitossa kulkien persoonallisuuteni ja kokemusteni kautta tavoiteltavaan tulevaisuuteen, koko tarinapolkuni on historiaani myöden täysin erilainen kuin vielä muutama vuosi sitten. Tämä olisi voitu selittää subjektiivisuudella, jos vain minun tarinani olisi muuttunut. Mutta välillämme olikin yhteys. En voi tietää siitä suoraan, koska se on pääosin tiedostamatonta ja kokemus; onneksi voin havaita seurauksia.

Yhteys on kuin siirtyisi yöllä yhden lampun rajaamasta piiristä keskelle valaistua kenttää, jolloin häkeltyy laajuudesta ja uusista asioista. Luulin menneisyyteni polun kulkeneen aivan toisaalla! Tulevaisuus ei olekaan enää piilossa, vaan tuo alue sopisi meille. Muodostamme kahden yksilön sijasta jotain muuta, jolloin myös syväoletuksemme, havaintomme ja tulkintamme ovat erilaisia kuin yksilöinä. Ja muutos tässä hetkessä muuttaa välittömästi tulevaisuutemme, ja menneisyytemme. Täysin mahdotonta! Aistieni ja oletusteni muodostama ennustuskone ei halua ottaa tällaista väitettä edes käsittelyyn.

Se, mitä minulla on nyt, luo rajat mielikuvitukselleni: Mitä voisin tehdä näillä resursseilla? Meidät on kuitenkin luotu keskelle ainutlaatuista seikkailua epäilemään nykytilaa ja luomaan uutta. Vasta kun "mahdoton" onkin sisällytetty osaksi ratkaisua, on tapahtunut edistystä, jopa ihmeitä. Leikkivä lapsi ei takerru rakenteisiin tai sääntöihin. Tarvitaan vain ripaus joustavaa mieltä tietämään - ei toivomaan, vaan tietämään - että kaikki näkyvä on aina ensin näkymätöntä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun lapseni ohjaavat minua olemassaolosta kohti elämää.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Hieron sopimusehtoja sinunkaupoille itseni kanssa. Perustietoja: ikää vasta 40, tahdoimme -01, kolme lasta, kotipaikka Riihimäki.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok