Sisäinen maailmankuvani

6.3.2016 Markku Hapulahti

Viime syksynä tuttavapiiristämme kuoli yllättäen yksi nelikymppinen sekä kolme alle kolmekymppistä. Ajatukset kääntyivät väkisinkin ajan rajallisuuteen ja kysymykseen, elänkö haluamaani elämää? Kun katsoin asiaa etäämmältä, kaikki näytti suorastaan erinomaiselta. Mutta kun tarkastelin omiin silmiini heijastuvaa maailmaa, löysinkin tyytymättömyyttä, puutteellisuutta ja uhkia. Tuntui kuin kiitollisuus olisi aina yhden askeleen päässä itsestäni. Olinko löytämäisilläni onnellisuuteni esteen vai pitäisikö minun vain hyväksyä asia tällaisenaan?

Tyytyväisyyteni ja onnellisuuteni lienevät yhteydessä siihen, täyttyvätkö tarpeeni ja millainen kuva minulla on itsestäni ja maailmasta. Olen päässyt tavoitteisiini kovalla suorittamisella, joka on täyttänyt perusturvallisuuden, arvostuksen sekä itseni toteuttamisen tarpeita. Perhe on tärkein yhteisö, jolta saan rakkautta ja läheisyyttä. Mutta mitä minä annan muille? Aivan kuin kysyisin tiedostamatta itseltäni joka hetki, mitä minä hyödyn tästä.

Voisiko oma maailmankuvani ruokkia tyytymättömyyttäni? Uhkapohjainen tapa tulkita havaintoja lienee osa ihmiskunnan perimää. Lisäksi temperamentistani sekä historiastani löytyy perusteluita puutteellisuuden havaitsemiseen. Kun raaputan kokemusteni pintaa, alta löytyy sekoitus tosiasioita ja tulkintoja, joita en pysty erottamaan toisistaan. Huomaan menneiden kokemusten ohjaavan minua automaattisesti tänään, vaikka ympäristöni on muuttunut täysin erilaiseksi. Osa uskomuksistani, joiden avulla selviydyin maailmassa ennen, jarruttavat kehitystäni tänään.

Onneksi voin vaikuttaa todellisuuteeni ja tulevaisuuteeni. Ihmisiä on erilaisia. Ilmiöitä tulee ja menee, mutta minä itse annan havainnoille lopulta merkityksen, josta tulee osa maailmaani. Yritän huomata hetkiä, joissa autopilottini tarjoama menneisyyden toimintaehdotus ei olekaan enää sopiva tai haluan toimia toisin. Näissä tilanteissa siirryn manuaaliohjaukseen. Jos tiedän löytäväni uhkia joka tapauksessa, teen päätöksen etsiä luottamusta.

Olen löytänyt selityksiä menneisyydestäni, mutta vasta uudenlaisen minuuden tahtominen on aktivoinut suuremmat voimavarani. Suorittamisen kyseenalaistaminen on paljastanut merkityksellisyyden universumin, jossa opettelen tasavertaista kanssakäymistä, erityisesti elämäni tärkeimmässä ihmissuhteessa. En tunne olevani enää niin itsenäinen ja muista erillinen saareke. Maailma ei tapahdu vain minun läheisyydessäni: murran tietoisesti egon valtaa ja tyytyväisyys näyttää saavan enemmän tilaa.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
MarkkuHapulahti Hieron sopimusehtoja sinunkaupoille itseni kanssa. Perustietoja: ikää vasta 40, tahdoimme -01, kolme lasta, kotipaikka Riihimäki.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok