Kuuntelun taito

25.11.2018 Malla Tanner

Lapsi tarvitsee vanhemman intiimiä läsnäoloa. Arvostan puolisoni vanhemmuudessa sitä, että hän käy keskimmäisen poikamme kanssa pelaamassa jääkiekkoa keskiviikkoisin ja nuorimman kanssa salibandya sunnuntaisin. Vielä enemmän arvostan sitä, että hän lähti vastoin tahtoaan keskimmäisen pojan pyynnöstä kuntosalille. Olen tyytyväinen, että hän on sitoutunut isyyteen. Se luo turvallisuutta minulle. Puolisoni arvostaa minun vanhemmuudessani periksiantamattomuuttani poikien peli- ja televisioruutuaikojen seurannassa. Se rooli on minulle annettu jo senkin takia, että olen iltavirkku ja puolisoni aamuvirkku. Koen kuitenkin, että minä olen se ankeuttaja ja puoliso hauskuuttaja.

Isänpäivän viikonloppuna roolini ankeuttajana väistyi ja opetti minulle jotain uutta erirytmisyydestä ja kuuntelusta. Esikoinen tuli kotiin viikonlopuksi. Olen oppinut, että puolisoni kanssa ei kannata keskustella mitään syvällistä kello 21 jälkeen, koska hänen vireystasonsa laskee illalla. Puolisoni meni ajoissa nukkumaan ja minä jäin valvomaan esikoisen kanssa. Esikoinen alkoi puolenyön aikaan kertomaan minulle kuulumisia elämästään ja kuuntelin häntä puoli kahteen asti.

Tunsin iloa siitä, että sain kuunnella ja katsella häntä. Kotoa pois muuttaminen opintojen johdosta on tehnyt hänelle hyvää. Ylpeänä kuuntelin, kuinka sujuvasti hän ilmaisi ajatuksiaan, tunteitaan ja toiveitaan omasta puolesta puhumalla ja ketään syyttämättä. Hän uskalsi katsoa omaa pienuuttaan ja syyllisyyttään eikä siirtänyt sitä muihin. Hän ei astunut kenenkään päälle tullakseen pitemmäksi. Vain tietoisuus omasta pienuudesta ja syyllisyydestä vapauttaa siitä, ei sen siirtäminen muihin. Mitä suurempi tarve tuomita muita, sitä ohuempi itsetuntemus. Mitä syvemmin on oman heikkoutensa kohdannut, sitä helpompi kunnioittaa muita. Kuulin kuinka hänen itsetuntemuksensa on vahvistunut. Kuulin kuinka aiempi kypsymättömyys on muuttunut kypsyydeksi ja anteeksiantamattomuus anteeksiannoksi. Tämä on paljon sanottu parikymppisestä nuoresta miehestä, joka on tehnyt paljon töitä oman kriittisyytensä kanssa. Ei ole helppoa olla ihminen maailmassa, jossa rakkaus ei aina vallitse.

Seuraavana iltana minulla oli keskustelu keskimmäisen pojan kanssa, joka kipuili itsensä rakastamisen kanssa. Hän kertoi, että haluaa ulkonäön sijaan kiinnittää mieluummin huomiota siihen, minkälainen hän on ja mitä hän osaa. Hän ei halua enää keskittyä siihen mitä muut hänestä ajattelevat tai mitä hän tekee väärin. Seuraavana iltana poika sanoi: "Äiti? Eilen kun kuuntelit minua, se että annoit minun olla minä etkä tuominnut... Tunsin, että minua rakastetaan. Kun myönsit asioita... en tuntenut olevani niin yksin. Kun kuuntelit mitä sanoin... olit rohkea".

Poikia kuunneltuani ajattelin, että haluan oppia lisää kuuntelemaan niin, että toinen haluaa puhua ja puhumaan niin, että toinen haluaa kuunnella. Haluan ymmärtää toista oikein, tulkitsematta ja olettamatta. Sitä kykyä tarvitaan joka päivä. Meidän on helpompi rakastaa niitä, joiden rinnalla saamme elää itsemme näköistä elämää, omana itsenä. Myötätunto tekee toisten kärsimyksestä meidän, ja kun helpotamme toisten kärsimystä, helpotamme samalla omaamme. Opin myös sen, että erirytmisyys voi olla vahvuus vanhemmuudessa.

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös walesingspringerspanieli Kaisa. Harrastukset salibändy, pyöräily, syvävenyttely, hiihto, melonta, lukeminen ja kirjoittaminen.

Malla on monitoiminen assistentti, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja parisuhdeblogisti.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok