Rinnallakulkemisen voima

29.7.2018 Malla Tanner

Olin mieheni kanssa Pieksämäen paremman avioliiton perheleirillä luennoimassa ja ohjaamassa pienryhmää. Leiri oli viikon pituinen sisältäen 11 luentoa ja pienryhmäistuntoa eli aika tiivis paketti, joka huipentui Tahdon-kirkkoon Pieksämäen Vanhassa kirkossa.

Olin odottavainen, innostunut ja kiitollinen ennen ensimmäistä pienryhmätapaamista. Viimeisen pienryhmätapaamisen jälkeen tunsin rakkautta, kiitollisuutta ja hämmästystä. Lainaan yhden ryhmämme pariskunnan palautetta: "Kulunut viikko on ollut meidän avioliiton ehkä kummallisimpia. Mikä määrä naurua, yhteenkuuluvuutta, rakkautta, kiihkoa ja hyvää yhteyttä koettujen kuukausien jälkeen. Olitte vahvasti meille johdatettuja; rehellisiä, oikealla tavalla meitä haastavia, rohkaisevia ryhmänohjaajia. Teistä on tullut meille rakkaita kanssakulkijoita." Elämä on opettanut ja opettaa kiinnittämään erityistä huomiota niihin ihmisiin, jotka aika, paikka tai olosuhteet ovat tuoneet elämäämme. Kiitän tästä ryhmästä, joka oli myös meille suuri siunaus.

Saimme kuulla kuluneen viikon aikana tarinoita siitä, miten itse kutakin oli haavoitettu. Oli tullut mustelmia, viiltoja, avoimia haavoja ja vakavia vammoja, jotka olivat aiheuttaneet sen, että yhteys itseen, toisiin ja muihin ihmisiin oli ohentunut ja yksinäisyyden tunne lisääntynyt. Asenteet ja käytös oli vääristynyt kaltoinkohtelun johdosta niin että mieli oli lannistunut ja katkeroitunut. Tyytyväisyyden avain piileekin kyvyssä havaita, milloin koettelemus on väistynyt, ja taidossa arvostaa jokaista hetkeä, jolloin se pysyy poissa.

Pienryhmässämme harjoiteltiin kohtaamaan ja käsittelemään omia virheitä ja suhtautumaan muiden virheisiin armahtavaisesti asettumalla toisen asemaan. Harjoittelimme myös suhtautumaan nuhteeseen ymmärtäväisesti ilman loukkaantumista. Ryhmässämme syntyi vahva tahto siihen, että enää emme halua kieltää emmekä selittää asioita pois, emme halua kostaa, maksaa samalla mitalla emmekä porskuttaa eteenpäin ajattelemalla jotain muuta. Sen sijaan ryhmässä syntyi ajatus siitä, että olemme matkalla, joka on vielä kesken tai alussa, mutta olemme sentään menossa samaan suuntaan. Keskustelut toivat ajatuksia siitä, että oma ajattelu- ja toimintatapa vaatii muutoksia, jotta kunnioitus ja arvostus puolisoa ja itseä kohtaan kasvaa. Itselleni kolahti erään luennoitsijan ajatus siitä, että hei minäkin voin olla vastuussa ja ylpeä siitä, että rinnalla oleva puolisoni säteilee. Puolison huomioiminen voi olla anteliaisuuden harvinaisin ja puhtain muoto.

Kun lievitämme jonkun toisen stressiä, lievitämme samalla omaamme. Mikä oivallus, toisen ihmisen auttaminen voikin lievittää stressin kielteisiä vaikutuksia. Tämä oivallus on auttanut minua paljon myös vanhemmuudessa. Ehkä elämä ei käy ylivoimaiseksi, jos vain opimme antamaan itsemme toiselle kussakin hetkessä. Ehkä tärkeintä elämässä ja rakkaudessa on osata elää lahjana hetkessä. Olen huomannut, että puolisoni stressi hiipuu, kun oma stressini lievittyy ja tunnen sen lämmössä välillämme. Kaikki mitä harjoittelimme leirillä voikin vaikuttaa myönteisesti meidän hyvinvointiin myös kotona arjessa. Kiire on valinta. Stressi on valinta. Ilolle antautuminen on valinta. Valitaan oikein. Ehkä onkin parempi antaa kuin saada, koska antaessaan saa sen, mitä todella tarvitsee. Voimme siis olla suuri antava osapuoli itsellemme.

Pienryhmämme jatkaa matkaansa. Tavoitteet ja keinot on yhdessä puolison ja ryhmän vertaistuella määritelty ja niitä tarkennetaan ja seurataan yhteisessä whatsapp-ryhmässä sekä syysseminaarissa, jossa jälleen tapaamme. Aion puolisoni kanssa kiinnittää erityistä huomiota kolmeen asiaan. Ensimmäinen niistä on palauttava toiminta arjen keskellä, sekä oma että yhteinen. Toinen on kahdenkeskinen aika, mikä hoituu myös palauttavan toiminnan kautta. Kolmas,mutta ei suinkaan vähäisin on selkeä työnjako kotona.

"Jokaisella askeleellasi kuljen mukanasi läpi heräävän minäsi kohti sitä mitä uskot, mitä toivot, mitä rakastat. Jokaisella askeleella mukanasi." (Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen)

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös walesingspringerspanieli Kaisa. Harrastukset salibändy, pyöräily, syvävenyttely, hiihto, melonta, lukeminen ja kirjoittaminen.

Malla on monitoiminen assistentti, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja parisuhdeblogisti.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok