Tarina rehellisyydestä

15.4.2018 Malla Tanner

Rehellisyys Wikipedian mukaan tarkoittaa ensiksi totuudessa pysymistä ja totuudenmukaisuutta ja vilpittömyyttä ja toiseksi vilpin tai vääryyden harjoittamattomuutta, lakien ja sääntöjen noudattamista, luotettavuutta, kunniallisuutta, rehtiyttä.

Kerron tarinan rehellisyydestä, jonka osapuolia ovat siivooja ja suntio.

Kihlasormukseni hävisi viime syksynä koulun luokkaan savityötä tehdessä. Olin laittanut sen syrjään ja saatuani työn valmiiksi sormusta ei enää löytynyt. Se oli pudonnut todennäköisesti lattialle. Etsin sormusta luokan pöydiltä, lattialta, käytäviltä, ruokalasta, kaikkialta missä olin kävellyt, mutta en löytänyt sitä. Harmitti. Pää painuksissa lähdin kotiin. Soitin kotiin päästyäni koulun vahtimestarille ja annoin sormukseni tuntomerkit, jospa siivooja löytäisi sen. Mieheni lohdutti minua ennen nukkumaanmenoa, että nythän hän voi kosia minua uudestaan koska se ei ensimmäisellä kerralla mennyt ihan nappiin. Ajattelin, että sehän tuntui kivalta ajatukselta! Saisin uuden sormuksen ja uuden kosinnan. Onhan liittommekin uudistunut, että mikäs siinä.

Aamulla palattuani luokkaan olin jo tyystin unohtanut sormukseni kunnes ystäväni kysyi onko se löytynyt. Suureksi yllätyksekseni siivooja oli edellisenä iltana löytänyt sormukseni ja tuonut sen vahtimestarille. Olin aivan varma, että en enää näe sitä. Ajatus oli jo uudessa kosinnassa. Ajattelin, että vaikka joku sen löytäisikin niin ei hän sitä palauttaisi.

Kuukausia myöhemmin seison koulun kahviautomaatin takana ja jonotan maitokaakaota. Kädessäni on euron kolikko ja kaakao maksaa 80 senttiä. Edelläni jonottaa kolme tulevaa suntiota, jotka keskustelevat leppoisasti Raamatun paikoista. Siinä odotellessa yksi heistä kertoo löytäneensä kahviautomaatin lokerosta edellisen opiskelijan unohtamia kolikoita. Voi kuinka monta kertaa olenkaan unohtanut omat vaihtokolikkoni lokeroon ja palattuani etsimään niitä joku on jo vienyt ne. Tämä on harmittanut minua. Mielenkiinnolla odotan, miten keskustelu etenee. Oletan jo tietäväni mikä on heidän näkökulmansa asiaan. Suureksi pettymyksekseni en kuulekaan mitä oletan kuulevani. Tuleva suntio kerskailee laittavansa aina löytämänsä kolikot omaan taskuunsa. Petyn, otan kaakaoni ja lähden pois. Hetken päästä alkaa rakentava keskustelu toisessa pöydässä rehellisyydestä omien opiskeluystävieni kanssa. Jokainen kertoo oman näkökulmansa asiasta, tekee tunnustuksia epärehellisyydestä ja perustelee, milloin pieni vilppi on oikeutettua ja milloin ei.

Wikipedian mukaan suntio on kirkon palvelija, joka huolehtii kirkkorakennuksesta ja muista seurakunnan tiloista. Suntion työhön kuuluvat myös kirkollisten toimitusten valmistelut ja joissakin tapauksissa toimistotyöt. Kirkonmenojen aikana suntio ohjaa kirkkoväkeä esimerkillään ja huolehtii kolehdin keräämisestä. Työ on melko arvostettua. Siivooja on toimitilahuoltaja, joka elättää itsensä siivoamisella. Ala on hyvin naisvaltaista. Työ ei ole kovinkaan arvostettua eikä hyvin palkattua.

Tarina muistuttaa Raamatun kertomusta Laupiaasta samarialaisesta. Laupias samarialainen kertoo miehestä, jonka rosvojoukko ryöstää ja pieksee. Mies jää maahan makaamaan haavoinensa. Samaa tietä tulee pappi ja pappeja avustava leeviläinen, mutta kumpikin kävelee miesparan ohi eikä jää auttamaan. Paikalle tullut samarialainen menee miehen luo, valelee haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoo haavat. Miksi? Koska hänen käy sääliksi miestä. Hän nostaa miehen juhtansa selkään, vie majataloon, pitää miehestä huolta ja lupaa maksaa lisäkulut majatalon isännälle miehen hoitamisesta. Tarinan pappi ja leeviläinen kävelivät ohi, vaikka heidän oli oletettu osoittautuvan lähimmäisenrakkautta, mutta näin ei tapahtunut vaan lähimmäisenrakkautta osoittikin samarialainen.

Kumpi oli rehellinen, siivooja vai suntio? Kumpi osoitti lähimmäisenrakkautta? Vastaus ei ole aina se mikä sen olettaisi olevan. Lisäksi jokaisella on oma näkökulmansa ja kulttuurinsa siitä, mikä on rehellisyyttä ja lähimmäisenrakkautta, milloin vilppi on oikeutettua ja milloin ei. Tämä on hyvä muistaa ja ymmärtää. Absoluuttista totuutta ei aina välttämättä löydy.

Laupias samarialainen (Luuk 10:25-37).

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös walesingspringerspanieli Kaisa. Harrastukset salibändy, pyöräily, syvävenyttely, hiihto, melonta, lukeminen ja kirjoittaminen.

Malla on monitoiminen assistentti, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja parisuhdeblogisti.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Lisätietoja