Rakkaussuhteen vaiheet ja vanhemmuus

11.3.2018 Malla Tanner

Mitä rakkaussuhteen vaihetta elät ja mikä sen vaikutus on vanhemmuuteesi? Rakkaussuhteen vaiheita on kuusi, ja ne kestävät muutamasta kuukaudesta vuosiin. Ne ovat symbioosi, erilaisuuden tajuaminen, ristiriita, vetäytyminen, sovinto ja kumppanuus. Ne eivät suinkaan mene aina tässä järjestyksessä. Ei ainakaan meillä. Elän nyt puolisoni kanssa vaihetta kumppanuus ja tähän vaiheeseen pääseminen kesti lähes 20 vuotta. Olemme vihdoin löytäneet toistemme lähelle. Haluamme elää yhdessä yhdenvertaisina kumppaneina. Olemme tietoisia toistemme tarpeista ja kykenemme vastaamaan niihin. Tähän pääseminen vaati meiltä kaikkien vaiheiden läpikäynnin. Symbioosi eli läheisyys- ja rakastumisvaihe kestää yleensä suhteen kaksi ensimmäistä vuotta, mutta meidän liitossa se alkoi vasta kuopuksen täytettyä 8 vuotta.

Tapasimme tammikuussa 1996, esikoisemme syntyi joulukuussa 1996, kihloihin menimme helmikuussa 1997 syntymäpäivänäni ja häitä vietimme heinäkuussa 1998. Seurusteluaika jäi lyhyeksi, sillä esikoinen syntyi jo samana vuonna kun tapasimme. Emme päässeet symbioosiin, kun arki alkoi heti. Lapsemme oli toivottu, mutta erityislapsi, hänen kaltaisiaan oli tuolloin Suomessa vain 10, näin synnytyslaitoksella kerrottiin. Tuntui pahalta, kun kaikkien muiden huoneessamme synnyttäneiden lapset olivat terveitä, mutta meidän ei. Syyllisyys alkoi heti ja sitä kannoin monta vuotta.

Saimme kaksi lasta lisää ja kymmenen avioliittovuoden jälkeen meillä oli kolme lasta, joilla kaikilla oli erityisen tuen tarve. Kaikki aika ja voimavarat menivät vanhemmuuteen ja parisuhteemme ajautui kriisiin pikkuhiljaa. Tiedostimme puolisoni kanssa erilaisuutemme emmekä hyväksyneet sitä vaan vaadimme toista muuttumaan. Ajauduimme ristiriitoihin kerta toisensa jälkeen, vetäydyimme emmekä päässeet sovintoon. Emme osanneet kuunnella toisiamme emmekä ilmaista tunteitamme loukkaamatta toisiamme.

Kahdenkeskinen aika väheni ja aloimme viettää enemmän aikaa työn, opiskelun, ystävien ja harrastusten parissa. Aloimme käyttäytyä kypsymättömästi mikä näkyi puhumattomuutena, katkeruutena, pahan puhumisena toisen selän takana ja anteeksiantamattomuutena. Tuli häpeää, syyllisyyttä ja yksinäisyyttä. Läheisyys oli vähäistä ja vaikeaa. Ei tehnyt enää mieli koskettaa toista hellästi eikä sanoa mitään hyvää. Ensimmäiseen avioliittotapahtumaan osallistuimme noin 10 avioliittovuoden jälkeen käytyämme läpi totaalisen uupumuksen rakkaussuhteessamme.

Jokainen erityislapsen vanhempi tietää, että vanhemmuus on vaikeaa. Pitää keskittyä lapseen: puoliso ja parisuhde tulevat sen jälkeen ja minä itse tulen viimeisenä. Erityislasten vanhemmuus vaatii kypsän parisuhteen, jossa molemmilla on kyky nähdä toisensa ja asioiden todellinen arvo. Se vaatii sellaista vanhemmuutta, jossa koettelemusten keskellä on myös kärsivällisyyttä ja toivoa. Siinä täytyy opetella tunnistamaan ja sietämään vuoroin onnistumista ja epäonnistumista sekä ilmaisemaan erilaisia tunteita. Siinä täytyy opetella sallimaan myös se, että aina ei osaa ilmaista mitään tunteita. Siinä täytyy harjoitella yhdessä tekemistä, ohjeiden kuuntelemista ja niiden pilkkomista. Toistoja ja toistoja, päivästä toiseen. Siinä täytyy opetella iloitsemaan onnistumisista yksin ja yhdessä.

Olin yrittänyt olla hyvä äiti ja puolisoni hyvä isä, mutta emme kohdelleet toisiamme hyvin. Lapset vaistoavat jännitteen vanhempien välillä. Lapsen etu mielestäni on se, että hän saa asua yhdessä äitinsä ja isänsä kanssa, jotka kunnioittavat ja rakastavat toisiaan. Saatat kysyä: entä jos rakkaus on kateissa? Jos tunnetta ei vaan enää ole. Silloin pitää opetella rakastamaan toista teoilla. Tekojen kautta tulee rakkaus. Meillä se tarkoitti käytännössä sitä, että järjestimme kahdenkeskistä aikaa. Silloin ei otettu esille vaikeita asioita eikä riidelty. Kuuntelimme toisiamme. Osoitimme arvostusta toisillemme. Palvelimme toisiamme. Uhrauduimme toistemme puolesta. Koimme tekojemme kautta olevamme rakastettuja, hellittyjä ja hyväksyttyjä. Vasta sen jälkeen pystyimme puhumaan rakentavasti vaikeistakin asioista. Rakkauden teot johtivat kuherruskauteen ja kypsään vanhemmuuteen.

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal. 5:22).

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös walesingspringerspanieli Kaisa. Harrastukset salibändy, pyöräily, syvävenyttely, hiihto, melonta, lukeminen ja kirjoittaminen.

Malla on monitoiminen assistentti, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja parisuhdeblogisti.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok