Ollako kypsä vai kypsymätön?

7.5.2017 Malla Tanner

Istun parisuhdetapahtuman pienryhmässä puolisoni kanssa. Kuulimme juuri luennon. Lähdemme pienryhmään, jossa on pari muuta pariskuntaa meidän lisäksi. Ryhmänvetäjäpariskunta esittelee itsensä ja kertoo säännöt. Saamme tehtäväpaperit käteen. Meitä pyydetään listaamaan 10 hyvää asiaa toisistamme. Autsh, en millään keksi niin monta hyvää asiaa, mutta jotain on pakko laittaa, ihan jo hyvänkin tavan vuoksi. Muut parit kirjoittavat kynät sauhuen innoissaan niitä hyviä asioita ja minä en pääse edes alkuun. Mitä ihmettä teen täällä .. ? Entä nuo muut .. ? Tosi noloa alkaa kohta purkamaan tätä listaa, mutta ei kai tässä muukaan auta. Tällainen muisto nousi menneisyydestä.

Jälkiviisaus on paras viisaus vai miten se nyt menikään. Tunnistan siis nyt jälkiviisaana kyvyttömyyteni nähdä asioiden todellisia arvoja, lannistumisen, katkeruuden, häpeän, omien virheiden kätkemisen ja kieltämisen, loukkaantumisen ja kriittisyyden toisten virheitä kohtaan. Tässä kohtaa olisin tarvinnut itsestäni tietoisuutta, jota ravita ja kun en sitä saanut niin ajauduin kypsymättömyyteen. Kypsyys sen sijaan olisi ollut merkki tietoisuuden vahvistamisesta ja syvemmän vastuullisuuden syntymisestä, sillä silloin ihminen voi oivaltaa mahdollisuuden käyttäytyä toisin kuin aiemmin. Sellaista oivallusta minulle ei syntynyt vielä tässä tapahtumassa eikä seuraavassakaan ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin muutokseen johtaviin oivalluksiin päästiin meidän parisuhteessa vasta vuosien kuluttua. Emmehän me opi ajamaan pyörälläkään heti. Sen olen oppinut nyt jälkiviisaana, että täytyy suhtautua menneisyyden tiedostamattomuuteen armahtaen, ei hyväksyen, mutta armahtaen. Mitä järkeä syyttää itseään siitä, että on sokea ja kuuro?

Kypsymättömät ihmiset mollaavat puolisoaan. Se on ikävä tapa, sen avulla lääkitään tyytymättömyyttä eikä puututa varsinaiseen ongelmaan koska ei sitä yleensä edes tässä vaiheessa tiedosteta. Mollaaminen sinänsä voi olla myös arvostuksen puutetta puolisoa ja minusta myös itseään kohtaan. On parisuhteita, joissa mollaavaa käytöstä voi esiintyä jopa 20-30 vuotta. Ei ole ihme, jos parisuhdetapahtumassa on vaikea listata 10 hyvää asiaa puolisosta.

Asian voi esittää toisinkin. Jos ihmisen sisällä on kaksi olemusta, toinen hyväntahtoinen ja toinen pahantahtoinen, kumpi niistä voittaa? Se jota ruokitaan.

Aika ajoin on siis hyvä pysähtyä miettimään miten oma parisuhteeni voi ja kertoa omista tunteistaan, toiveistaan ja tarpeistaan puolisolle ja vaihtaa sen jälkeen osia. Kuinka paljon rakkaustilillämme on saldoa? Jos saldo on kovasti miinuksella niin keskusteluja on toki hyvä jatkaa puolison kanssa, mutta ehkä lisäksi myös kolmannen osapuolen kanssa tai ryhmässä sillä ryhmästä saa voimaa, usko tai älä. Parisuhteessa on arkipäivän haasteita, jotka rasittavat ja lisäävät ristiriitoja emmekä tule silloin jakaneeksi oikealla tavalla asioita ja kokemuksia toistemme kanssa. Toki meidän arki voi olla myös hyvinkin tasapainoista, mutta kaipaamme ehkä lisää romantiikkaa. Toisaalta meillä voi olla eroajatuksia mielessä, kun mikään suhteessa ei toimi. Lähentymisvaiheet kuten nöyrtyminen, anteeksianto, kohtaaminen, kivun sieto, kuunteleminen, sydänten kohtaaminen ja uuden kulttuurin opettelu voi olla vaikeaa. Toisaalta voimme myös kokea olevamme luodut toisillemme ja rakkaus pitää meidät yhdessä tai pitkän liiton myötä olemme saaneet kasvaa kumppaneiksi. Onnellisiakin pariskuntia käy parisuhdetapahtumissa koska he haluavat ylläpitää hyvää suhdettaan ja ehkä jakaa kokemuksia muiden kanssa. On parisuhteen tila mikä tahansa niin pysähtyminen ja keskusteleminen yhdessä puolison kanssa parisuhteen tilasta on kypsyyttä.

Itseään voi opetella rakastamaan, puhumaan itselleen rakkaudesta käsin, katselemaan itseään rakkaudella. Meidän identiteetti on sidottu rakkauteen; se on aine josta meidät on tehty ja rakkauttahan me viime kädessä janoamme. Miksi emme siis puhuisi itsestämme ja toisistamme kunnioittavasti? Mitä jos mollaamisen sijaan kilpailisimme toistemme kunnioittamisesta? Kun katselemme itseämme hyväksyvästi, siinä ovat läsnä sekä totuus että rakkaus, tuomio ja armahdus. Tuo katse hyväksyy meidän persoonan mutta se näkee myös meidän väärät teot. Sitä on kypsyys.

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös walesingspringerspanieli Kaisa. Harrastukset salibändy, pyöräily, syvävenyttely, hiihto, melonta, lukeminen ja kirjoittaminen.

Malla on monitoiminen assistentti, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja parisuhdeblogisti.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok