Ego hylkää sen ainoan hetken, jossa elämä on

26.6.2016 Malla Tanner

Toivoa on

Blogistina toivon, että voisin antaa lukijoille toivoa, oli tilanne mikä tahansa. Välillä on omakin toivo mennyt, mutta jostain se toivonkipinä on aina tullut. Toivon, että joku pystyy samaistumaan asioihin joista kirjoitan ja löytämään uusia näkökulmia ja keinoja, joiden avulla päästä eteenpäin edes sen yhden askeleen verran. Blogeissani olen halunnut nostaa rohkeasti esiin oivalluksia ja tarinoita oman sekä muiden arjen havainnoista riippuen siitä mikä teema puhuttelee.

Kaikkeni olen yrittänyt

Tässä pari viikkoa sitten meillä oli ystäviä kylässä ja eräs ystävämme sanoi, että kunpa puolisot jaksaisivat edes sen pari vuotta taistella parisuhteensa puolesta. Usein he luovuttavat liian pian ja helposti. Tällä viikolla luin erään naisen ajatuksia parisuhteensa tilasta. Hän kirjoittaa: "kaikkeni olen yrittänyt, mutta yksin ei voi parisuhdetta rakentaa. Päädyimme yhdessä siihen, että erotaan".

Miten voi ajatella, että kaikki on hyvin, kun mikään ei viittaa niin olevan? Miten voi ajatella, että kaikki on hyvin, jos elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja vaikeuksia? Miten kukaan voisi keskellä kärsimystä olla kiitollinen tästä hetkestä? Se on mahdollista, kun on oppinut luovuttamaan itsensä, tahtonsa ja elämänsä jonkin itseään suuremman käsiin. Luovutat siis oman taakkasi pois. Mieheni sanoo, että jos ei pysty muutokseen niin tulee ero ja jos pystyy niin asiat muuttuu. Ego haluaa pitää elämää omissa käsissään ja haluaa oikeuden määrittää, mikä on hyvää ja mikä ei. Jos asiat eivät mene niin kuin on suunnitellut, tulee onnettomaksi. Ei siksi, että asiat itsessään sisältäisivät onnettomuuden aineksia, vaan siksi etteivät ne menneet kuten itse suunnitteli. Ego on siis voima, jonka varaan ihminen ripustaa elämänsä silloin kun hänellä ei ole rakkautta.

Oman parisuhteen haasteet

Koin omassa parisuhteessa menneinä vuosina suuria haasteita. Kuljin epäonnistumisesta toiseen. Kun tilanne oli pahimmillaan, mieheni pyysi avioeroa. Se tarkoitti minulle sitä, että menetän kaiken; mieheni, lapsemme, perheemme, kotimme, työni, omaisuutemme, itsekunnioitukseni ja itsetuntoni. Muistan joskus katselleeni öisin mieheni väsynyttä olemusta, kun hän kamppaili omassa pimeydessään ja minä yritin yksin ratkaista parisuhteemme kaaosta. Lopulta kärsimys oli niin kova, etten enää jaksanut vastustaa sitä mikä oli tulossa. Hyväksyin, että tulen menettämään kaiken. Lakkasin vaatimasta parisuhteeltani sitä mikä minun mielestäni olisi oikein ja itselleni parasta. Lopulta päädyin ajattelemaan, että mieheni menettäminen olisi oikein ja itselleni parasta. Eron hetkellä kerroin kuitenkin miehelleni rakastavani häntä. Tämän jälkeen olin valmis anteeksiantoon saman tien.

Egon murtuminen kaatoi esteet

Nyt ajattelen, että juuri tilanteemme hyväksyminen, rakkauteni tunnustaminen ja anteeksiantaminen johti siihen, että asiat alkoivat muuttua. Saimme apua, ja parisuhteemme nousikin taas jaloilleen. Vaikeuksien piti tapahtua, jotta egomme murtuisi. Meidän egolla oli valmis suunnitelma, miten asioiden piti edetä. Menetimme kaiken, vaikkemme lopulta mitään menettäneetkään. Meidät ikään kuin ravistettiin irti vääristä ajatuksista ja toimintamalleista sillä ne ohjasivat meitä. Tätä emme olisi ymmärtäneet ilman vaikeuksiamme. Egomme oli kaapannut meidät ja me samaistuimme kaappariin. Elämä kuitenkin suisti meidät takaisin parisuhteen raiteille. Kun niin tapahtui koin alkuun suunnatonta kauhua koska seisoimme "tyhjällä tontilla", ei mitään ympärillä. Emme alkuun tienneet missä olimme, emmekä mihin pitää lähteä koska kaikki entinen oli lopussa. Huomasin, että monia asioita meissä piti kuolla jotta uutta voisi syntyä. Olemme siis kokeneet supistuksia ja synnytyspolttoja vain sen takia, että egomme murtuisi. Ongelmat parisuhteessa ei olleetkaan päätepiste vaan eräänlainen horisontti, merkki näkökykymme rajallisuudesta. Egon murtuminen avasi tien syvempään elämään ja parempaan parisuhteeseen.

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös 3-vuotias walesinspringerspanieli. Harrastukset syvävenytys, melonta, pyöräily ja hiihto.

Perustiedot: monitoiminen assistentti ja työnohjaaja, kotipaikka Lohja.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok