Myötäilon osoittaminen ja aktiivinen kuuntelu pelissä

21.2.2016 Malla Tanner

Edellisen blogin innoittamana teimme mieheni kanssa parisuhdetestin Elämä pelissä, josta saimme molemmat tulokseksi huikeat 92/100, yli keskiarvon. Ilahduttavaa sekin, että meillä oli yhteinen kehittämisenkohde, nimittäin myötäilon osoittaminen. Ei ole hukkaan mennyt avioliiton eteen tehty työ. Myötäilo tarkoittaa testin mukaan aktiivista kumppanin iloon osallistumista. Voisimme tosiaan osoittaa myötäiloa toisillemme enemmän tavalla, josta toinenkin pitää ja seurata mihin se johtaa. Teimme joulukuun lopussa lupauksen kehittää aktiivista kuuntelua ja sehän tukee tätä myötäilon osoittamista. Meille kummallekaan ei ole luontaista osoittaa sanallisesti myötäiloa. Lisäksi meillä on puolisoni kanssa aivan erilainen huumorintaju ja sen myötä erilainen tapa ilmaista ja vastaanottaa asioita, mielipiteitä ja tunteita. Olemme myös vaikuttajina hyvin erilaisia. Minä olen ihmisläheinen kuuntelija ja työskentelytavoiltani pedantti, kun taas mieheni pitää enemmän puhumisesta kuin kuuntelemisesta ja työskentelytavoiltaan hän on luova seikkailija. Voitte vaan kuvitella miten pedantti suorittaja ja luova seikkailija löytävät kultaisen keskitien. Ei mitenkään! Kesti vuosia ymmärtää kuinka erilaisia olemme ja että toista ei tarvitse muuttaa.

Arvatkaapa mitä, mieheni lupautui joulukuussa toiveeseeni kehittää aktiivista kuuntelua ja harjoittelemme sitä parhaillaan lastemme kanssa jotta heille jäisi hyvä perintö tulevaisuutta varten. Ei enää päälle puhumista, syyllistävää sävyä puheessa, yleistämistä, toisen persoonan loukkaamista. Ensimmäinen pieni askeleemme on, että lastemme painopiste kommunikaatiossa olisi enemmän vuorokuuntelussa kuin vuoropuhelussa. Tavoitteemme on niinkin haastava, että lapsemme oppisivat osoittamaan toiselle kiinnostusta ja välittämistä hänen asiastaan ilman teknisiä välineitä välissä. Välillä tuntuu, että kännykkä ja tabletti ovat kasvaneet kiinni lastemme käsiin.

Olen ajatellut, että kyvyttömyys kuunnella aktiivisesti voi juontaa juurensa jo lapsuudenkodista. Lapsuudenkodissani kommunikaatio oli suoraa ja läpinäkyvää, sain riittävästi huomiota molemmilta vanhemmiltani, mutta vain 8-ikävuoteen saakka kunnes isäni menehtyi. Sen jälkeen olin paljon sukulaisteni luona. Tämä jätti jälkensä. Mieheni lapsuudenkodissa kommunikaatio oli virallista, hienotunteista ja jäykkää. Heillä puhuttiin toisinaan päälle ja haettiin huomiota sillä kuka on oikeassa. Voisi sanoa, että kommunikointimallimme olivat toistensa vastakohtia. Oletko Sinä miettinyt minkälainen oma lapsuudenkotisi malli oli ja mitkä sen vaikutukset ovat olleet omassa kommunikaatiossa? Emme tainneet saada lapsuudenkodistamme riittävästi eväitä aktiiviseen kuunteluun ja myötäilon osoittamiseen vaikka sieltä tarttuikin paljon muita hyviä asioita. Toimme oman lapsuudenkodin kommunikointimallin ja erilaisuutemme parisuhteeseemme mikä alkoi jossain vaiheessa syödä rakkaustilimme saldoa kunnes olimme pakkasen puolella. Onneksi rakkaustilin saldo muutti suuntaa muutaman avioliittotapahtuman jälkeen.

Meille on annettu kaksi korvaa ja yksi suu mistä voisi päätellä, että ehkä meidän tulisi kuunnella enemmän kuin puhua. Olen pyytänyt miestäni istumaan vaikean työpäivän jälkeen nojatuoliin takan ääreen kertomaan päivästään. Avioliittotapahtumien ja jatko-opintojeni ansiosta olen opetellut tarttumaan puhujan käyttämiin sanoihin toistamalla niitä ääneen jolloin puhuja kokee tulleensa kuulluksi minkä jälkeen olen rohkaissut puhujaa kertomaan lisää tilanteestaan avoimien kysymysten avulla. Tämän aktiivisen kuuntelun jälkeen mieheni levottomuus, kiukku ja murhe on alkanut pikkuhiljaa väistyä mikä on vaikuttanut positiivisesti meidän kahden suhdetarpeisiin koska miehelleni on myös tullut vastavuoroisesti tahto ja kyky kuunnella minua aktiivisesti. Lasten kanssa olen huomannut, että jos puhuttu asia koskee heitä tai heidän tapaansa toimia, niin he alkavat herkästi puolustautumaan ja siksi olen heidän kanssa opetellut kommunikoimaan niin että vältän syyllistävää ja yleistävää sävyä.

Eräs hyvä ystäväni sanoi minulle tässä taannoin, että "sinulla ja miehelläsi on se tunneyhteys, minun mieheni kun ei pääse tunteisiin käsiksi. Olen siis tässä(kin) asiassa yksin". Pelkät kommunikointivalmiudet eivät pelkästään riitä saavuttamaan tunneyhteyttä jos kahden ihmisen välissä on jotain. Se välissä oleva asia voi olla niinkin yksinkertainen kuin kiire. Kiire voi syntyä sen takia, että ihminen ei saa sitä mitä hän sisimmässään tarvitsee vaan hänen on tavoiteltava yhä enemmän ja lisää kaikkea. Ihminen itse luo kiireen omilla väärillä valinnoillaan. Väärät valinnat johtuvat siitä, ettei ota yhteyttä omaan syvyyteen vaan haalii kaikkea sitä ja lopulta ei ole aikaa kaikkeen siihen mitä on haalinut. Kiireessä elävä ihminen valittaa, ettei hänellä ole aikaa kaikkeen mitä hänen pitäisi ja mitä hän tahtoisi vaikka tosiasiassa jokaisella on aina aikaa siihen mitä hän pitää tärkeänä. On kyse arvoista ja niiden pohjalta syntyneistä valinnoista.

Olen huomannut tarvitsevani paljon sisäistä puhetta koska tämä maailma on niin täynnä ääniä, mielipiteitä ja ohjeita. Loppupelissä kuitenkin pitäisi erottaa se yksi ja oikea ääni. Aika nopeasti nappaan lisää ns. "totuuksia". Kun osaan kuunnella sitä oikeaa ääntä niin kuulen totuuden ja tiedän miten toimin. Joskus totuus sattuu, mutta vain totuus vapauttaa koska totuuden ulkopuolella on aina ongelmia. Myrskyjä toki tulee ja niitä ei voi kontrolloida, mutta olen opetellut ajattelemaan, että voin syöttää itselleni oikeita asioita ja silloin en jää yksin valintojeni kanssa. Kun rakennan oikeita asioita elämääni niin saan valintoihini tukea jotta voin viedä aloittamani asiat päätökseen.

Hyvä ystäväni puhui tunneyhteydestä kommunikaatiossa ja se onkin minusta tärkeämpää kuin valmiudet kommunikoida. Ajattelen, että tunneyhteys syntyy oikeasta sydämen asenteesta. Silloin tulee helpommin kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi, pystyy tekemään yksimielisiä päätöksiä, valtataistelu poistuu, suhtautuu armollisemmin ja lempeämmin omiin ja toisten virheisiin. Näin se ainakin omassa parisuhteessa näkyy. Mistä sitten oikea sydämen asenne syntyy? Syntyykö se rakkaudesta, välittämisestä? Rakkaus on voimakas sana, mutta jos se poistetaan ihmisten välisestä kohtaamisesta, tilalle ja tärkeimmäksi tulee se, millaisen vaikutuksen tekee toiseen ihmiseen kuin toisen kohtaaminen ja henkinen läheisyys. Eli koko vuorovaikutustapahtuman tarkoitus ei olekaan kohdata vaan tehdä vaikutus. Kaikki on minusta hyvin pitkälle kiinni omista valinnoistamme ja ne syntyvät tahdostamme. Tahdonko kuunnella toista aktiivisesti ja osoittaa myötäiloa vai tahdonko mieluummin tehdä vaikutuksen toiseen ihmiseen kuin kohdata hänet? Myötäilon osoittaminen ja aktiivinen kuuntelu on helppoa kun tuntee rakkauden, eikö? Rakkaus on syvin arvo maailmassa, sen ympärille ja varaan kaiken muun tulisi rakentua. Sitä tulisi tavoitella ennen kaikkea muuta. Kun tämä arvo on kohdallaan, kaikki muukin asettuu kohdalleen, myös sydämen asenne ja oikeanlainen tunneyhteys toisiamme kohtaan.

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
mallamNaimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös 3-vuotias walesinspringerspanieli. Harrastukset syvävenytys, melonta, pyöräily ja hiihto.

Perustiedot: monitoiminen assistentti ja työnohjaaja, kotipaikka Lohja.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok