Parasta äidille

12.5.2019 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Eräänä äitienpäivän aamuna kauan sitten juoksin yöpaita hulmuten navettamme takana olevalla niityllä. Aamuauringon säteet siivittivät menoani. Vanhempani olivat askareilla ja isommat sisarukseni jossain kaukana kotoa. Tekemäni äitienpäiväkortti odotti pöydällä. Olin kovin pohtinut, että sen lisäksi tarvittaisiin jotakin muutakin. Kunnes keksin: Muikkuja! Sillä nimellä meilläpäin nimitettiin niityllä kasvavaa suolaheinää. Sitä me lapset usein popsimme leikkien lomassa. Vikkelästi poimin monta kädellistä kyseistä herkkua ja juoksin niiden kanssa sisään. Asettelin ne sievästi lautaselle korttini eteen. Jännittyneenä istahdin tuvan pitkälle penkille odottamaan. Kohta porstuasta kuulukin jo askeleet. Kylläpä äiti yllättyi. Jokin kiilsi hänen silmissään.

Vuosia myöhemmin olin ystäväni kanssa kaupungilla. Kannoin sylissäni puolivuotiasta. Kaksivuotias juoksi kovaa vauhtia edellämme. Tavaratalossa oli kauniisti aseteltuna astioita ja lasiesineitä kevään juhlia silmällä pitäen. Juostessaan kaksivuotias ohi mennen nappasi käteensä upean, jalallisen kristallilasin, jonka reunus sädehti kultaa ja hopeaa. "Tämä Ummalle!" Sydämeni hypähti pari ylimääräistä lyöntiä. Lämmöstä ja helpotuksesta, että saimme lasin ehjänä takaisin paikalleen.

Ruuhkavuosina keittiöstämme kuului monenlaisia ääniä juhlapäivänä aamutuimaan. Oli ilo olla nukkuvinaan ja kuunnella isän ja lasten yhteisiä touhuja. Koko edeltävän viikon jälkikasvu oli antanut vinkkejä, minkälaisia kortteja olisi tulossa. Usein niihin oli kirjoitettu haperolla käsialalla tunneviestejä, joita lukiessani omissa silmissänikin kiilsi.

Taannoin odotin junaa Espoon asemalla. Penkkini toisessa päässä istui jutustelemassa paljon elämää nähnyt kaksikko. "Hei, ensi viikolla on muuten äitienpäivä", havahtui toinen. "Aiotko lähettää äidille kortin?"

"En aio, kyllä se äiti muutenkin tietää, että häntä äitienpäivänä muistellaan", kaveri vastasi.

"Juhlapäivänä siis kaunis ajatus äidille", kiteytti kysyjä.

 

 

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja umma Naimisissa, neljä aikuista lasta.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok