Ihmeiden aika

6.5.2018 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Kävimme mökin venerannassa maalaamassa paatin. Saarelle emme päässeet. Jää oli paksua, mutta laikukasta ja osin sen päällä tulvehti vettä. Vain kaukaa katselimme harmaata taivasta vasten piirtyvän saaren horisonttia.

Lounastimme vierassataman kesäravintolassa. Se oli niin erilainen kuin kesällä. Silloin paikka on täynnä ihmisiä, naurua, puheensorinaa. Lokit kiljahtelevat, aurinko säteilee, syreenit tuoksuvat ja meri pilkehtii. Nyt ravintola oli äänetön ja harmaa. Lattialankut narisivat ja salaattipöytä odotti nurkassa kuin sinne unohdettuna aterialle tulevia. Terassilla puhalsi pohjoistuuli.

Näin jo sieluni silmillä, kuinka muutaman viikon päästä kaikki leimahtaa eloon. Satama on täynnä tulijoita. Kesätuuli leyhyttelee ja antaa vauhtia amppeleista rönsyileville kukille. Kauempana juostaan mereen. Rantasaunojen piipuista nousee savua.

Telakalla, talvihorroksessa tai umpijäässä oleva aviosuhde voi myös leimahtaa eloon. Lähteä kohmeesta lentoon, kunhan saa tuulen siipiensä alle.

Ei tarvita paljonkaan - monesti yksi avioliittotapahtuma riittää. Niitä kesä-Suomi on täynnä. Tosin, ensin tarvitaan aika paljon: Päätös ja ilmoittautuminen, liikkeellelähtö.

Että jää sulaisi. Että talvi väistyisi. Kukkaset nousisivat maahan ja kuuluisi taas metsäkyyhkysen ääni.

Se ei ole vieläkään ohi.

Ihmeiden aika.

 

 

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja umma Naimisissa, neljä aikuista lasta.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok