Sanojen mahti

1.4.2018 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Elämäni oli päättyä jo neljävuotiaana puhjenneeseen umpisuoleen. Olin kaksi viikkoa sairaalassa ja leikkauksen jälkeen suolistoni ei toiminut viiteen päivään. Tilani oli kriittinen. Perheeni ja sukuni rukoilivat puolestani paljon. Kun olin jo tervehtynyt, kolmevuotias serkuntytär kertoi äitinsä kanssa rukoilleensa "kyyryllään". Muistan, että tuo sana jäi erityisesti mieleeni. Se oli vaikuttava, uusi ja mielenkiintoinen.

"Niin myös laivat: vaikka ne ovat suuria ja ankarien tuulten kuljetettavia, niitä ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämies tahtoo." (Jaak. 3:4-5)

Vuosikymmeniä sitten seurustelumme alussa meillä ei ollut peräsintä ja välillä olimme eksyksissä. Pohdin itsekseni, että onko tässä jotakin. Kaipasin vastakaikua. Lopulta kirjoitin kirjeen, jossa sanoitin epämääräisen oloni. Sain siihen myös vastauksen mustekynällä konseptille kirjoitettuna. Suhteemme löysi kurssin.

Matkan varrella on ollut sanojen puutetta ja niiden runsautta. "Lausuttu sana on kuin lentoon ammuttu nuoli." (Thomas Fuller). Kun se lähtee matkaan, sitä ei saa enää takaisin. Sydämestämme riippuu, millaista todellisuutta liittoomme sanoillamme rakennamme. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Isäni oli mies, joka piti ihmisistä, jotka olivat "hyviä toimittamaan". Tällä hän tarkoitti puhumista. Elämän loppuvuosina aivoinfarkti vei hänen sanansa. Niitä hän joutui opettelemaan useampaan kertaan uudelleen. Kerran istuessani hänen sängynlaidallaan vanhainkodissa, hän sanoi: "Minä rakastan sinua." Vaikka hän oli kaukana voimansa päivistä, hänen sanansa olivat vahvempia kuin koskaan aikaisemmin.

Myös Jeesus puhui universaalit, merkittävimmät sanansa silloin, kun hän itse oli heikoimmillaan, ristillä:

"Isä, anna heille anteeksi." (Luuk. 23: 34)

"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." (Luuk. 23: 46)

"Se on täytetty!" (Joh. 19: 30)


 

 

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja umma Naimisissa, neljä aikuista lasta.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Lisätietoja