Puoli hyvettä

31.1.2016 Ulla-Maija Lammi Ketoja

"Hymy, jonka lähetät maailmalle, palaa aina luoksesi."

Näin kirjoitin lukiolaisena paksulla tussilla vaatekaappini oveen. Pian sen jälkeen Seinäjoella ollessani päätin testata teesiä. Aloin toteuttaa hymyilemiskampanjaa. Hymyilin aurinkoisesti kaikille vastaantuleville ja ruuhkassa eteenpäin tarpoville. Ei tainnut kulua tuntiakaan, kun minulle jo tarjottiin emännän paikkaa jossakin Alavuden suunnalla. Emännätön isäntä oli lähtenyt asioitaan hoitamaan kaupunkiin. Hän istahti linja-autoasemalla viereeni ja kuvaili kuinka somaa olisi, jos hänen tuvassaan loistaisi aina tuollainen aurinko, sädehtivä hymy. Kampanjani loppui siihen, mutta opin, että hymyllä on valtava vaikutus. "Kas, hymy jo puoli on hyvettä", kirjoittaa Eino Leino.

"Hymyä!" huikkasivat menneen maailman valokuvaajat ennen kuin piiloutuivat kameran mustan kankaan alle ja sitten paukahti. Silti sukuni vanhat kuvat ovat täynnä totisia ihmisiä. Kuvaukseen lähdettiin hevoskyydillä useiden kymmenien kilometrien päähän Vaasaan eikä siellä turhanpäiten alettu suupieliä nykimään. Toki elämä oli tuolloin kovempaa.

Kasvoistamme puolisomme peilaa, miten suhteessamme menee. Olen kuullut lukuisten miesten kertovan, kuinka rohkaiseva heille on puolison hymy. Mieheni näkee kasvoistani heti, kun olen haukannut sitruunaa. Elämässä on toisinaan hetkiä ja tilanteita, että ei hymyilytä. Ei miestänikään hymyilyttänyt, kun olin nauhoittanut hänen lempielokuvansa, Alaston satama, päälle muumijakson, jossa muumimamma kasvattaa jättikurpitsan...

Tavallisessa arjessa parhaita hymyn tappajia on se, että katseeni kääntyy siihen, mikä elämässäni on pielessä, mitä minulta puuttuu, mikä on puolisossani vikana. Kuten niin monessa muussakin asiassa, tässäkin asenne ratkaisee. Kun alan miettiä, mistä kaikesta saan olla kiitollinen, mitä voin tehdä puolisoni hyväksi, miten voin ilahduttaa muita, hymy jo läikähtää sen myötä. Ilo syntyy usein siitä, että saa tehdä hyvää toisille.

Franciscus Assisilaisen sanoin:

"Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita."

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja Ulla-MaijaLammi-Ketoja Elämäni lukuina:106,34,54,26.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok