Kipinä

1.11.2015 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Esi-isämme oppivat säilyttämään siementulta. Tiedetään, että eukalyptuspuu saattoi kyteä jopa kahdeksan kuukautta.

Mutta miten saada rakkauden kipinä hehkumaan marraskuun harmaudessa? Silloin, kun arki painaa päälle ja työelämä puristaa meistä viimeisenkin pisaran. Ikkunasta näkyy alakuloinen, paljaaksi riisuttu maisema. Jossakin horisontissa siintää "sitten kun "-elämä. Avioliiton peltoon kylvetyt siemenet tahtovat paleltua.

Rakastumisen kipinää ei voi vaalia ja pitää hengissä koko liiton ajan. Eikä alkumetreilläkään kaikki toki ole pelkkää auvoa. Mutta ensihehkusta voisi jotain ottaa opikseen.

Puoliso on silloin prioriteeteissa korkealla. Muistan, että opiskelupäivän päätteeksi oli aina kiire kotiin. Jalat aivan liukahtelivat märkien lehtien päällystämillä kaduilla rientäessäni kohti kotikoloa. Emme saaneet koskaan tarpeeksi toistemme seurasta. Kaikki, mitä mieheni sanoi, oli mielenkiintoista. Kietouduimme toisiimme. Yhteentörmäykset oli pakko selvittää heti, koska eripuran aiheuttama kipu oli niin suuri. Kaksiomme toinen huone oli täysin tyhjä. Kävimme siellä lenkillä eikä meiltä puuttunut mitään.

Millainen tämä syyssateinen päivä olisi, kun sammumaisillaan oleva hiili kaivettaisiin esiin ja rikottaisiin arjen rutiinit? Ilmestyisinkö mieheni työpaikalle kalastajan verkkoihin verhoutuneena vai tekisinkö sen hänen raahautuessaan töistä kotiin. Hämäränhyssyssä välkähtäisi valo. 

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja Ulla-MaijaLammi-Ketoja Elämäni lukuina:106,34,54,26.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok