Elinikäinen uskollisuus

Kaukana soi haitari. Kuulen, miten surumieliset sävelet haipuvat hiljaa viilenevään iltaan. Iltaruskon punertavat säteet värjäävät puidenlatvat punaisiksi. Oletan, että varjoissa tuoksuu vielä kesä. Aviopari istuu pihakeinussa käsi kädessä. Harmaat hapset reunustavat kasvoja, joissa näkyvät vuosien tuomat uurteet. Silmissä vilkahtaa yhteinen ilo. Ei arvailla, mitä toinen ajattelee, tuntee, tulkitsee. Se kerrotaan, kaikki jaetaan. Ihot koskettavat toisiaan, eikä väliin mahdu mitään.
Keinu liikkuu hiljalleen. Puutarhan värit ovat kirkkaita ja syviä. Muistot, raskaatkin, kimaltavat kuin aamukasteen kirkkaat pisarat yhteisessä elämännauhassa. Ja suolla huutavat kurjet.
Mikä on minun, on sinun. Mikä koskettaa minua, koskettaa sinua.
"Juo vettä omasta säiliöstäsi, siitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi! Olkoot ne sinun omasi yksin, älköön vierasten sinun ohessasi. Olkoot sinun lähteesi siunattu ja iloitse nuoruutesi vaimosta". Snl.5:15–18. 12.7.2015
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok