conversation-2302064 1920

"Taas se on mulle vihainen jostain", tulkitsen. Puoliso pohtii jotain kulmat kurtussa eikä reagoi keskusteluyrityksiini. Alan ärtyä ja annan sen kuulua äänestäni, kun hieman kovemmalla volyymilla tiedustelen jotain – ja mieheni vastaa kireällä äänensävyllä. Tulkintani osui mielestäni oikeaan ja riita alkaa kasvaa kohisten.

Kommunikaatiotavoista puhuminen on ollut meille avain parempaan yhteisymmärrykseen. Olen oppinut kertomaan havainnoistani: "Näytät vähän vihaiselta. Vaivaako sua jokin?" Saamani vastaus usein helpottaa oloani: mies saattaa näyttää ärtyneeltä ja samalla pohtia asioita, jotka eivät liity minuun millään tavalla.

Keskustelemalla olemme myös ymmärtäneet, että minulle luontainen tapa jäsentää ajatuksiani samalla kun puhun ja mieheni tapa pohtia ensin ja sanallistaa vasta ajatteluketjun lopputuote ovat yhteensovitettavissa. Aiemmin mieheni hämmentyi, kun olin todennut jotain ja hetkeä myöhemmin mielipiteeni olikin hänen näkökulmastaan muuttunut. Nykyisin totean usein: "Nyt puhun ja ajattelen samalla" ja puoliso tietää, että työstän asiaa vielä.

Eritahtisuus ei estä yhteyttä

Avioliittoleirit ovat selkeyttäneet tapaamme kommunikoida ja helpottaneet yhteiselämäämme. Vaikka meistä kumpikin viestii sujuvasti muille, on keskinäisessä yhteydessä usein kohinaa. Kun kerromme parisuhdetapahtumista tutuille, vastaus on usein, että osallistuminen ei onnistu, koska toinen ei suostu puhumaan pienryhmässä. Ryhmässä ei ole pakko kertoa itsestään mitään, mutta moni on kokenut ryhmäkeskustelut paljon ennakoitua antoisammiksi ja saanut niistä tukea parisuhteen solmuihin.

Hiljaisten ihmisten maassa parisuhdetapahtumaan lähtemättömyys ei ole ongelma, mutta jos se kertoo keskustelusta kieltäytymisestä myös kotona, ollaan onnettoman parisuhteen alkulähteillä. Sopiminen kaupassa käynnistä tai lasten kuljetusvuoroista ei riitä, sillä sekä enemmän että vähemmän puhuva suhteen osapuoli kaipaa yhteenkuuluvuutta ja ymmärretyksi tulemista. Jos toinen jatkuvasti täyttää äänimaiseman ja toinen reagoi napsauttamalla kuorensa kiinni, eritahtinen puhe muodostuu ongelmaksi. Vaikenemisen taustalla on usein pitkä historia väärinymmärryksiä ja loukkaantumista. Kun toinen puoliso yrittää saada toista avautumaan, toinen vetäytyy entistä kauemmas.

Vaatimisen ja vetäytymisen kierteen katkaiseminen onnistuu usein paremmin ulkopuolisen puolueettoman tahon avulla. Parempi avioliitto ry:n koulutettu, vapaaehtoinen tukipari voi auttaa myös tässä. Keskustelua yleensä dominoivan puolison on hyvä hidastaa tahtia, jotta toiselle jää tilaa ja aikaa osallistua eikä keskustelu etene vain kielellisesti taitavamman ehdoilla. Ilmapiirin on oltava hyväksyvä. Tunteiden sanoittaminen on haastavaa eikä se saa johtaa vastahyökkäykseen verbaalisella tykkitulella.

Omista tunteista puhuminen ja aito halu rakastavan yhteyden palauttamiseen auttavat rakentamaan uutta siltaa kumppanin luo. Kun läheisyys tunnetasolla on palautettu, ei aina tarvitsekaan puhua. Joskus kauneinta on olla hiljaa, sanattomassa yhteydessä.

teksti: Minna Tuominen
kuva: Pixabay

 

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok